Koronavirus on tyhjentänyt toimituksia, kun reportterit ovat siirtyneet koteihinsa etätöihin. Olen nähnyt Facebookissa päivityksiä kotinsa vaatehuoneessa tv-uutisjutun käsikirjoitusta kirjoittavasta toimittajasta ja kirjapinoista läppärien alla, kun toimittajat ovat yrittäneet parantaa työpisteensä ergonomiaa. Olen myös kuullut muun muassa temppuilevista nettiyhteyksistä, kun kotona samaa laajakaistaa ovat olleet jakamassa myös puoliso ja lapset. Helsingin Sanomat esitteli taannoin artikkelissaan, kuinka lehti valmistuu etätöinä. Radiolähetyksiä ja tv:n ajankohtaisohjelmia on sentään edelleen tehty studioissa paikan päällä, tosin kuten olemme nähneet, turvavälit huomioiden. TV-uutisia katsoessa olen kiinnittänyt huomiota pitkiin mikkivarsiin, joiden avulla toimittajat pitävät riittävän etäisyyden haastateltaviin. Se mitä en ole Suomessa nähnyt, ovat uutiset koronavirukseen sairastuneista toimittajista. Jos toimittaja sairastuisi tai menehtyisi koronaviruksen aiheuttamaan tautiin, kerrottaisiinko siitä uutisissa? Kertoisiko Helsingin Sanomat, Yle, Aamulehti tai Turun Sanomat verkkosivuillaan, jos toimittaja heidän työyhteisössään olisi saanut koronavirustartunnan tai menehtynyt saatuaan tartunnan?

Uutisjutut ovat menneiden viikkojen aikana syntyneet isoilta osin etätöinä kotona. Kaikkea tiedonkeruuta ei voi kuitenkaan tehdä kotoa käsin.

Tätä olen miettinyt viime viikkoina, kun olen seurannut uutisointia koronaviruksesta eri puolilta maailmaa. Teemme Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa päivittäin uutisseurantaa. Olen nähnyt useita uutisia erityisesti koronavirukseen sairastuneista mutta myös viruksen aiheuttamaan tautiin menehtyneistä toimittajista eri maanosissa kuten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Erityisesti huomioni on kiinnittynyt Etelä-Aasiaan, jota olen koko harjoitteluni ajan muutenkin seurannut muita maailmankolkkia tarkemmalla silmällä. Etelä-Aasian maista puolestaan ovat erottuneet Bangladesh, Intia ja Pakistan. BBC kirjoitti 4. toukokuuta, että Intiassa liki 100 journalistia on sairastunut koronavirukseen. Luku on huomattava, kun se suhteutetaan siihen, että koko maassa yhteensä oli tuolloin virallisesti todettu 42 000 tartuntaa. 17. toukokuuta Dhaka Tribune uutisoi, että lähes 130 toimittajaa on sairastunut koronavirukseen. Dawn.com puolestaan uutisoi 21. toukokuuta, että lähes 160 toimittajaa Pakistanissa on saanut tartunnan. Kolme toimittajaa on menehtynyt viruksen aiheuttamaan tautiin. Myös Intiassa ja Bangladeshissa toimittajia on kuollut saatuaan tartunnan. Luvut ovat suuria, ja ne valitettavasti tuskin jäävät tähän. Uutisia uusista sairastuneista tulee varsin tiheään. Vain vähän aikaa sitten uutiset kertoivat, että toimittaja ja hänen kolme lastansa ovat sairastuneet Pakistanissa. Helsingin Sanomat julkaisi toukokuun loppupuolella reportaasin Pakistanista, jossa köyhät joutuvat valitsemaan nälän ja viruksen väliltä. Rajoituksia on alettu purkaa, vaikka tapaukset lisääntyvät rajusti päivä päivältä. Mikä mahdollisuus toimittajalla on valita, lähteekö hän tekemään työtä kentälle vai jääkö kotiinsa etätöihin? Entä millaiset suojavarusteet toimittajilla on näissä maissa käytössään tai ylipäätään saatavilla?

Bangladesh, Intia ja Pakistan ovat maita, joissa lehdistön vapaus on erittäin huonolla tolalla ja toimittajan työ on jopa vaarallista. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmassa lehdistön vapautta mittaavassa 180 maan listauksessa Bangladesh oli sijalla 151, Intia sijalla 142 ja Pakistan sijalla 145. Bangladeshissa hallitus on käyttänyt varsinkin ankaraa Digital Security Act -nimellä kulkevaa asetusta toimittajia vastaan. Koronavirus ei ole hidastanut tahtia. Ainakin 20 toimittajaa on viimeisen kuukauden aikana asetettu syytteeseen tai pidätetty lain rikkomisesta. Kansainvälinen lehdistöinstituutti on nostanut esille, kuinka myös Intiassa on pandemian aikana lisääntyvissä määrin väärinkäytetty lakia nostamalla syytteitä toimittajia vastaan. Myös Intian hallinnoimassa Kashmirissa toimittajia on joutunut vakavien syytteiden kohteeksi. Kashmirissa kaltoin kohtelulta eivät uutisraporttien mukaan säästy edes lääkärit, jotka pyrkivät parantamaan sairaita ja pelastamaan henkiä. Pakistanissa joesta löytyi helmikuussa kuollut toimittaja, jonka kaulan ympärille oli kääritty johto.  Toukokuun alussa kansainvälistä huomiota herätti uutinen maanpaossa Ruotsissa olleesta pakistanilaisesta toimittajasta, joka niin ikään löytyi kuolleena joesta.

Toimittajien rooli kurantin ja oikean tiedon välittäjänä pandemian aikana on äärimmäisen tärkeä. Koronaviruksen aiheuttama terveyskriisi on myös suuri uutinen. Bangladeshissa, Intiassa ja Pakistanissa koronavirus näyttäisi kuitenkin tuoneen yhden vaarallisen lisäelementin toimittajien työhön ympäristössä, jossa turvallisuus ja jopa henki ovat jatkuvasti uhattuna.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Journalismin merkitys on tärkeämpää kuin koskaan, mutta talousahdinko varjostaa median tulevaisuutta - 02.07.2020
• Ulkomaanharjoittelua Suomesta käsin – työtä lehdistönvapauden puolesta tehdään nyt etänä - 04.05.2020
• Koronapäiväkirja – Puolitiehen jäänyt unelma - 02.04.2020
• Toimittajan työ ilman internettiä ja sosiaalista mediaa on suunnistamista pilkkopimeässä - 10.03.2020
• Koirankakkaa ja oopperaa Wienin historiallisilla kaduilla - 03.02.2020