European Journalism Fellowship -ohjelmaan kuuluu monipuolisia kulttuuritapahtumia. Yksi niistä oli toukokuun vierailu näyttelyssä Odesa-Berlin.

Kyseessä on Odessasta Berliiniin turvaan viedyt taideteokset Odessan Lännen ja idän taiteen museosta. Teoksia evakuoitiin ennen sotatoimien leviämistä.

Berliinin Kulttuuriforumin viileissä näyttelytiloissa seinillä tuijottavat maalaukset eurooppalaisilta taiteilijoilta 1500-1800-luvuilta. Niihin kuuluu muun muassa Andreas Achenbachin, Francesco Granaccin, Frans Halsin, Cornelis de Heemin, Roelant Saveryn, Bernardo Strozzin, Alessandro Magnascon ja Frits Thaulowin teoksia.

Yhtäkkiä huomaan tyylistä ja väristä erottuvan maalauksen. Vaaleahiuksinen nuori nainen pitää vauvaa sylissä. Tulta ei näy, mutta sen lämpimän heijastuksen voi huomata naisen vaatteista ja hiuksista. Jotain hänen puvussa ja muutenkin tunnelmassa näyttää ikään kuin tutulta… Luen esittelytekstin ja säikähdän: kyseessähän on Albert Edelfelt, suomalainen huippuklassikko! Maalauksen nimi on Neitsyt ja lapsi vuodelta 1903.

Neitsyt ja lapsi.

Toinen Edelfeltin teos näyttelyssä on Vanha nainen soittamassa kanteletta (Larin Parasken muotokuva), 1893. Suomalaisen kulttuurin voimahahmo on ollut esitettynä usein Edelfeltin maalauksissa. Tämä muotokuva on dynaaminen ja elävä. Katseessa on syvä ajatus ja dramaattinen jännite. Huomasin, että kansainvälinen journalistiryhmä jäi pitkään nauttimaan Edelfeltin mestariteoksesta, joka selvästikin teki suuren vaikutuksen heihin. Suomalaiset teokset hurmaavat mestaritasollaan ja lämpimällä estetiikallaan. Molemmat teokset ovat yksinkertaisissa tummissa kehyksissä – ilmeisesti historialliset korostetut kehykset jäivät pois, jotta logistiikka toimisi. Ne ovat myös molemmat Odessan museon kokoelmateoksia omilla inventaarionumeroillaan.

Vanha nainen soittamassa kanteletta (Larin Parasken muotokuva).

Kuitenkin paljon kysymyksiä jää vastaamatta. Mitä tapahtuu näille teoksille tulevaisuudessa? Berliini on vain välipysäkki. Olen varma, että näyttelyn viemisellä Suomeen voisi olla suurta kiinnostusta. Onko muita suomalaisia ja pohjoismaalaisia taideteoksia vieläkin Ukrainassa?

Näyttely Odesa – Berlin on auki vielä 22. kesäkuuta asti.

PS: Näyttely jäi ihon alle. Kulttuuriperinnön kohtalot ovat myös henkilökohtaisesti tärkeä narratiivi, ja mieleeni palaa sukulaiseni, kirjailija ja kielitieteilijä Osip Bodyansky 1800-luvulta. Mutta miten Edelfelt? Joka tapauksessa Suomi voisi ottaa ainakin tilapäisesti nämä kaksi helmeä kotimaahan turvaan ja mahdollistaa niille parhaat mahdolliset säilytysolosuhteet.

Kuvat: Tanja Bodyanskaya

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kotimaiset uutiset, kansainväliset tunnelmat: kevät Berliinissä - 14.04.2025
• Saksalaista teatteria: Brecht, dystopiaa ja käytännöllisyyttä - 11.02.2025
• Joulukuu: valoa, valintaa ja itsenäisyyttä - 20.12.2024
• Marraskuu Berliinissä:  Suomi mainittu! - 26.11.2024
• Ensimmäinen kuukausi Berliinissä ja mitä on luvassa - 29.10.2024