Uusi vuosi alkoi intensiivisesti. Jokapäiväisen tutkimustyöskentelyn lisäksi tammikuu meni kollokviumeissa, teattereissa ja museoissa. Kävin Staatsoperin Fin de Partie – ensi-illassa ja pääsin myös vihdoin katsomaan George Orwellin 1984 Berliner Ensemble:ssä!

Esitys 1984 oli myyty erittäin nopeasti loppuun, joten kannattaa hankkia liput kuukautta kahta ennakkoon. Suosikkiohjaajani Luc Percevalin produktio käsittelee dystopisia ennustuksia historiallisena ennakkotapauksena tai jopa uutena normaalina.

”Romaanissa on monia asioita, jotka houkuttelevat minua. Varsinkin ensimmäisessä osassa teksti välittää epämukavuutta vaikeasti ymmärrettävässä maailmassa. Hallitsemattomuus, ystävä-vihollinen-ajattelutapa, perustavanlaatuinen epäluottamus ihmisiä kohtaan, vainoharhaisesta ideologiasta johtuva eristäytyminen… tämä teki minuun vaikutuksen”, näin ohjaaja Luc Perceval kertoo ideastaan.

Teknisesti esitys Philippe Bussmanin lavastuksella näyttää yksinkertaiselta. Kääntöpöydän kohdalla kaksi läpikuultavaa muoviseinää kohtaavat kulmassa. Valaistuksesta riippuen seinät joko luovat läpikuultavan vaikutelman tai heijastavat lavalla tapahtuvaa. Tämä yksinkertainen lavastus paljastaa esityksen mielikuvituksellisen potentiaalin ja lisää näyttämötoimintaan lisäulottuvuutta. Visuaalisesti esitys alkaa muistuttaa René Magritten teosta, jossa on lukematon ”armeija” pukupukuisia ihmisiä.

Klassinen brechtiläinen temppu – suora puhuminen yleisölle –  palvelee täällä tehtäväänsä (aitoa saksalaista käytännöllisyyttä!). Aplodien jälkeen näyttelijä ottaa mikrofonin pois korostaen hetken läheisyyttä ja pyytää yleisöä lahjoittamaan yhdestä sataan euroa teatterin hyväntekeväisyysprojektiin.

Permannolla on enimmäismäärä istumarivejä. Kuitenkin ensimmäinen rivi tässä on nimeltään B, ja rivit, jotka on numeroitu 1:stä eteenpäin, seuraavat sitä, mikä on hieman hämmentävää katsojille, jotka eivät tunne Berliner Ensembleä.

Orwell itse kutsui teostaan 1984 satiiriksi. Percevalin esityksissä on myös tähän genreen ominaista ironiaa. Tämän päivän yleisö resonoi erityisesti Big Brotherin kohdista ja katsomosta kuuluu ironisia kommentteja.

Esityskuvat: 1984
(c) Jörg Brüggerman
Berliner Ensemble

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Joulukuu: valoa, valintaa ja itsenäisyyttä - 20.12.2024
• Marraskuu Berliinissä:  Suomi mainittu! - 26.11.2024
• Ensimmäinen kuukausi Berliinissä ja mitä on luvassa - 29.10.2024