Yksi Berliinin-vuoden tavoitteistani on oppia tuntemaan saksalaista mediakenttää paremmin. Suomessa asuessani tiesin toki nimeltä suurimmat mediat ja hieman niiden maineesta, mutta siihen se sitten jäikin.

Nyt reilut puoli vuotta Saksassa asuttuani hahmotan kokonaisuutta huomattavasti paremmin. Luen suhteellisen vähän kokonaisia artikkeleita, mutta saittien ja ajoittain printtilehtienkin selailua tulee harrastettua. Lisäksi yliopistolla, niin käymilläni kursseilla kuin myös tutkimusprojektini tiimoilta, on tullut tutustuttua paremmin mediakentän rakenteeseen, trendeihin, lukuihin ja eri medioiden profiileihin sekä maineeseen.

Vaikka olen digitaalisen median suurkuluttaja ja ammatillinen mielenkiintonikin suhtautuu sille puolelle, aloitetaan silti printtilehdistä. Saksassakin lehtien levikit tulevat lähes poikkeuksetta alas, joko hitaasti tai nopeammin. Näppituntumalta printti pitää kuitenkin pintansa paremmin kuin ehkä monissa muissa maissa. Saksassa näkee edelleen perinteisiä lehtikioskeja, ja julkisissa kulkuvälineissäkin osa kuluttaa jopa broadsheet-mallin lehtiä, mitä en henkilökohtaisesti enää 2020-luvulla osaa ymmärtää.

Zeitungen und Zigaretten – Saksassa näkyy yhä paljon vanhoja kunnon lehtikioskeja.

Printin tulevaisuus ei pidemmällä tähtäimellä näytä silti hyvältä. Yhteenlaskettu levikki on laskenut Saksojen yhdistymisen jälkeen tasaisesti. Vuonna 1991 se oli reilut 27 miljoonaa – viime vuonna enää 13,5 miljoonaa eli puolet siitä. Ovatpa isot kustantamot DuMont ja Funke julkaisseet sellaisenkin ennusteen, että viimeinen printtilehti ilmestyy vuonna 2033.

Saksan suurin lehti on yhä Axel Springer -konsernin julkaisema Bild. Paljon kuitenkin kertoo se, että Bildin levikki on laskenut vuoden 2000 yli neljästä miljoonasta viime vuoden 1,4 miljoonaan. Kaksi kolmasosaa on siis kadonnut. Vastapainoksi Bild on kasvanut digitaalisella puolella mainiosti. Sillä on noin puoli miljoonaa digitilaajaa ja kuukausittain yli 25 miljoonaa eri kävijää. Marraskuussa 2019 käyntejä oli hulppeat 451 miljoonaa. Printtilehtikin tavoittaa joka päivä yli kahdeksan miljoonaa saksalaista. Bildiä lyödään sen toimintatapoihin ja sisältöön liittyen kuin vierasta sikaa, välillä ihan ansaitustikin. Iltapäivälehtitaustaisena ihmisenä osaan kuitenkin myös arvostaa Bildin uutiskonetta ja sitä, miten se on luonut digitaalisen nahkansa. Kun sisällöstä ja palvelusta ollaan valmiita maksamaan, silloin se on ainakin niille ihmisille myös laadukasta. Bildin tilannetta toki helpottaa se, että toisin kuin kaikissa muissa lehtisegmenteissä, iltapäivälehdissä kilpailua ei käytännössä ole.

Kaukana Bildin takana tulevat päivittäin ilmestyvistä lehdistä Süddeutsche Zeitung sekä Frankfurter Allgemeine Zeitung, joiden printtilevikit ovat reilut 300 000 ja 200 000. Süddeutschea pidetään perinteisesti liberaalimpana, Frankfurter Allgemeinea taas konservatiivisempana. Vaikka lehdet ovat nimensä perusteella alueellisia ja osassa sisältöä painottuu kotipaikka, käytännössä lehdet ovat valtakunnallisia medioita. Digitaalisella puolella ne ovat tilausmäärissä kärkikastia, mutta kokonaiskävijöitä mitattaessa top-kympin ulkopuolella.

Päivälehdistä neljännellä sijalla printissä on talouslehti Handelsblatt ja viidentenä tulee Springerin toinen päivittäislehti eli Die Welt, joka tosin päihittää Bildiä lukuun ottamatta muut päivälehdet digitaalisessa tavoittavuudessa. Sitä pidetään Bildin tavoin oikeistolaisena ja konservatiivisena. Weltin jälkeen valtakunnallisena, joskin melko marginaalisena lehtenä, voidaan mainita vielä die tageszeitung eli taz, joka on avoimesti vasemmistolainen.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että jokaiselle löytyy jotakin, oli oma arvomaailma sitten mihin suuntaan tahansa kallellaan. Mutta ei tässä vielä kaikki, Saksassa nimittäin viikkolehdillä on myös hyvin tärkeä asema uutismedioina.

Viikkolehdistä tärkeimpiä ovat sanomalehtimuodossa ilmestyvä Die Zeit sekä aikakauslehtiformaatissa toimiva Der Spiegel. Molempiin liitetään vahva laatumielikuva, vaikka erityisesti Spiegelin mainetta koettelikin niin sanottu Claas Relotius -skandaali, jossa palkittu toimittaja paljastui huijariksi, joka on keksinyt juttujaan. Relotiuksen toiminta oli vakava isku koko alalle ja yleisesti journalismille, koska se vain lisäsi vettä myllyyn valtamedioita valemediaksi kutsuvalle oikeistopopulismiliikkeelle. Onneksi yksi mätä omena ei kuitenkaan ole pilannut kaikkea: esimerkiksi Zeit pärjää hämmentävän hyvin ja on päätoimittajansa mukaan kasvattanut jopa torstaisin ilmestyvän broadsheet-kokoisen lehden irtonumeromyyntiä lehtikioskeissa. Kyllä, luit oikein.

Pitkistä artikkeleistaan tunnettu Zeit on menestynyt äärimmäisen hyvin myös digitaalisten tilausten markkinassa, jossa se tulee Bildin jälkeen toisena yli 100 000 tilaajallaan. Spiegel puolestaan on Bildin jälkeen Saksan toiseksi suosituin uutissivusto. Saksassa viikkolehdillä on siis huomattavasti vahvempi rooli uutismarkkinassa, myös päivittäisessä digitaalisessa uutisvirrassa, kuin Suomessa. ”Yleisten” viikkolehtien tarjontaa täydentävät vielä Focus (netissä kolmanneksi suosituin uutissivusto) ja Stern, minkä lisäksi teemoittain erikoistuneita aikakauslehtiä on tietysti iso liuta.

Berliinissä tiukka kisa

Entä sitten Berliinin omat mediat? Kun kaupungissa asuu yli 3,7 miljoonaa asukasta, on luonnollista, että markkinalle mahtuu useampikin lehti – siitäkin huolimatta, että kaikki jo mainitut valtakunnalliset mediat ovat tietysti myös berliiniläisten käytettävissä.

Berliinin mediamarkkinan voi jakaa käytännössä kahteen kastiin, perinteisiin päivälehtiin (Berliner Morgenpost, Der Tagesspiegel sekä Berliner Zeitung) sekä iltapäivälehtiin (B.Z. sekä Berliner Kurier). Siinä mielessä jako on tosin huono, että kaikki viisi kilpailevat samoista lukijoista ja enemmän tai vähemmän samoilla aiheillakin.

Näistä parhaiten pyyhkii tällä hetkellä Tagesspiegelillä, joka nousi vuoden 2018 mittauksessa ykköspaikalle ohi B.Z.:n, jonka levikki romahti yli 20 prosenttia vuoden 2016 luvusta. Tagesspiegel oli ainoa, joka pystyi kasvattamaan levikkiään. Neljän isoimman taisto on kuitenkin tiukkaa, sillä Tagesspiegel (86 894), B.Z. (79 605), Berliner Zeitung (77 670) ja Berliner Morgenpost (71 367) ovat kaikki suhteellisen lähellä toisiaan. Perinteisesti Tagesspiegeliä ja Morgenpostia on luettu enemmän lännessä, Zeitungia taas idässä. Tabloideista levikiltään pienempi Kurier (49 400) on melko selvästi Itä-Berliinin lehti.

Digitaalisella puolella Tagesspiegel on selvästi suosituin, käyntejä lähes tuplasti Morgenpostiin ja B.Z.:aan verrattuna. Zeitung ja Kurier ovat netissä lilliputteja.

Huomionarvoista berliiniläismedioiden kohdalla on, että levikiltään ne päihittävät Berliinissä valtakunnalliset mediat. Kaupungin omille medioille – ainakin vielä tässä vaiheessa näinkin monelle – on siis paikkansa.

Kaikki kanavat väistävät ykköskanavan eli ARD:n Das Ersten kello 20 käynnistyvää Tagesschau-uutislähetystä. 20.15 alkaa jokaisella kanavalla uusi ohjelma.

Television kahtiajako

Saksassa perinteinen lineaarinen televisio on yhä vahvassa asemassa. Toki mainoseuroja ja etenkin nuoremman polven katselua vievät myös digitaaliset alustajätit ja striimauspalvelut, mutta valinnanvaraa riittää silti. Kaupallisista toimijoista vahvimpia ovat RTL, jolle kuuluu nimikkokanavansa lisäksi RTL Zwei, Vox ja Nitro sekä P7S1, jonka fuusiosta syntyneen ja virukselta kuulostavan nimihirviön takaa löytyvät kanavat ProSieben, Sat1 sekä kabel eins. Näiden lisäksi on vielä liuta muitakin kanavia kuten arte, ONE ja Phoenix.

Kaupallisten kanavien ohjelmasisältö perustuu joko ulkomaisiin sarjoihin (dubattuina tietysti) tai tosi-tv-formaatteihin, jotka ovat reipasta ja jopa suhteellisen kiinnostavaa sosiaalipornoa. Teemat vaihtelevat hyvin laidasta laitaan: on nuorisovankilaa, kotien vaihtoa päittäin, ulkomailla vaikeuksiin ajautuneita saksalaisia, huumeiden orjia ja vaikka mitä. Oma suosikkini on Armes Deutschland (Köyhä Saksa), jossa köyhät saksalaiset päästävät tv-kamerat elämäänsä. Osaa tyypeistä on vaikea sääliä, kun ongelmat johtuvat puhtaasti esimerkiksi laiskuudesta, mutta jotkut vaikuttavat aidosti yrittävän kaikkensa, että pääsisivät taas normaalin elämän syrjään – esimerkiksi asuntoon – kiinni. Vaikka saksalaiset yleisesti ovat varovaista ja epäileväistä kansaa, tähän ohjelmaan löytyy häpeilemättömiä ja rohkeita ihmisiä.

Kaksi katsotuinta kanavaa ovat kuitenkin julkisen palvelun ARD ja ZDF. Katsojaprofiili painottuu vähemmän yllättäen senioreihin. Ne tykittävät (visailujen, Krimi-sarjojen ja -leffojen sekä urheilun ohella) asiaorientoituneita keskusteluohjelmia hämmentävällä tahdilla. Kyse ei ole henkilövetoisesti mielenkiintoisista persoonista, vaan nimenomaan asia-aiheista, joista puhuu useampikin henkilö, usein vieläpä studioyleisön seuratessa taustalla. Jotenkin en jaksa uskoa, että Suomessa riittäisi kiinnostusta samaan.

Ja vaikka uutiset ovat niin Ylellä kuin MTV:lläkin joka viikko katsotuimpien ohjelmien joukossa, samanlaista voimaa niillä ei ole kuin ARD:n Tagesschaulla. Hyvin vanhanaikaisesti toteutetut tv-uutiset joka päivä kello 20 on Saksassa instituutio, jota kaikki muut kanavat väistävät. Saksassa jokainen kanava ajoittaa illan tärkeimmän ohjelmansa startin kellonaikaan 20.15, jolloin Tagesschau loppuu. Tv-lehdissä ja -ohjelmatiedoissa on aina highlightattu 20.15, koska ilta (ja jokaisella kanavalla uusi ohjelma) käynnistyy käytännössä silloin. Kielikurssini opettaja kertoi syksyllä, että joitakin vuosia sitten tätä orjallisesti toteutettavaa mallia yritettiin murtaa, mutta vastustus oli sellaista, että palattiin vanhaan hyvään malliin, jossa kaikki katsovat kello 20 Tagesschaun ja sen jälkeen sitten jotain muuta.

Näin teen nykyään itsekin, jos satun illalla telkkaria katsomaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vuosi Berliinissä on ohi – mitä kaikkea tapahtui, mitä jäi käteen ja mitä jään kaipaamaan? - 04.08.2020
• Oudoksi muuttunut stipendikevät Berliinissä – näin erilaiselta Suomen ja Saksan toiminta on koronakriisissä näyttänyt - 16.06.2020
• Berliinin kaupunginosat – betonihelvetistä ravintolakeitaisiin, turistirysistä vehreisiin idylleihin - 13.05.2020
• Ravintolavinkkejä Berliiniin – näihin paikkoihin kannattaa koronakurimuksen jälkeen suunnata syömään - 07.04.2020
• Olutmerkit ja maisemat vaihtuvat, kun matkustaa ympäri Saksaa – mutta niin vaihtuvat sekaisin olevan politiikan voimasuhteetkin - 16.03.2020
• Unohtumaton jouluelämys ja historiallinen asetelma – tällaisia ovat Berliinin futisylpeydet Union ja Hertha - 09.01.2020
• Pääkaupungin kuuma peruna ja poliittista kipuilua – syksyn huomiot Berliinistä ja Saksasta - 04.12.2019
• Berliinin maraton takana – toisenlainen kestävyystesti käynnissä yliopistolla - 01.11.2019