Vaikka tämän stipendivuoden päätarkoitus on nauttia elämästä Berliinissä, se on samalla mainio mahdollisuus tutustua Saksaan laajemminkin ja oppia ymmärtämään ja tuntemaan sitä paremmin. Yhtä hyvää mahdollisuutta tuskin toisen kerran elämässä tulee. Samoin toimin jo reilu vuosikymmen sitten Briteissä vaihto-opiskelijana.

Viime kesänä ajoimme vaimoni kanssa Rügenin saarelle Itämeren rannalle, josta löytyy Jasmundin kansallispuisto. Syyskuussa kävimme Tshekeissä ja ajoimme paluumatkalla Saksin Sveitsin läpi, patikoimme idyllisessä hiekkakivivuoristossa Elbe-joen äärellä. Näimme myös Dresdenin vanhan kaupungin. Marraskuussa oli vuorossa yhden yön reissu Leipzigiin. Joulukuussa kävin itse Frankfurtissa tekemässä ensimmäisen tutkimushaastattelun ja jäin samalla reissulla kaupunkiin yöksi.

Saksin Sveitsiksi kutsuttu kansallispuisto hiekkakivivuoristoineen on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka lähellä Tshekin rajaa.

Tämän vuoden puolella kävin Dortmundissa katsomassa futismatsin Westfalen-stadionilla, joka on yksi koko Euroopan legendaarisimpia jalkapallopyhättöjä. Pari viikkoa myöhemmin matkustimme stipendiryhmämme kanssa Esseniin, jossa paikallinen NRZ-mediatalo ja -säätiö isännöi meitä päivän ajan. Oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia median tilasta ja tulevaisuudesta päätoimittajan ja kustantajan kanssa. Menomatkalla vierailimme Dr. Oetkerin pääkonttorissa Bielefeldissä, jossa tutustuimme perheyrityksen historiaan sekä tietysti Dr. Oetkerin tuotteisiin, ja paluumatkalla puolestaan Münsterissä, jossa kävimme taidenäyttelyssä ja saimme pikaisen opastetun kaupunkikierroksen.

Maaliskuun alussa vein vaimoni hänen syntymäpäivänsä kunniaksi Kölniin, josta ajelimme Luxemburgiin ja takaisin. Viime viikolla ajoin Leipzigiin katsomaan Mestarien liigan pudotuspelimatsia. Tämän kuun viimeisellä viikolla menen käymään Hampurissa, jossa teen tutkimushaastattelun Spiegel-lehden toimituksessa.

Paljon on siis Saksaa tullut nähtyä! Kun tähän laskee päälle aiemmat omatoimireissut, joilla on tullut nähtyä muun muassa Bremen, Freiburg, Stuttgart, Nürnberg, München ja Garmisch-Partenkirchen, voin todeta kolunneeni tätä maata idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Laskujeni mukaan olen nyt käynyt elämäni aikana kaikissa Saksan kuudessatoista osavaltiossa, vähintään kulkenut niissä autolla tai junalla.

Kävimme stipendiryhmän kanssa helmikuussa Essenissä NRZ-säätiön ja -toimituksen vieraana.

Mitä eroja Saksan eri alueiden ja kaupunkien välillä sitten huomaa? Konkreettisimpana mieleen tulevat olutmerkit. Eri kaupungeissa tai osavaltioissa tunnutaan suosivan paikallisia brändejä, vaikka toki maanlaajuisesti myytävät merkit ovat usein myös saatavilla. Dortmundissa, Essenissä ja Kölnissä hanoista ei tule Berliner Kindliä, ja toisaalta Berliinissä on vaikea löytää Brinkhoffia, Stauderia tai Früh Kölschiä. Suomessa hanoissa ovat käytännössä lähes samat Sinebrychoffin tai Hartwallin oluet riippumatta sijainnista. Oluita lukuun ottamatta samat liikkeet hallitsevat katukuvaa joka puolella Saksaa.

Maisemat ovat pääsääntöisesti hienompia, mitä etelämmäksi mennään. Saksin Sveitsiä voi suositella, vaikkei se Alppien tasolle sykähdyttävyydessä pääsekään. Kumpuilevampaa ja mielenkiintoisempaa maastoa löytyy myös, kun menee tarpeeksi paljon lounaaseen Berliinistä käsin. Noin 200 kilometrin säteellä mihinkään suuntaan Berliinistä ei auton tai junan ikkunasta tarvitse maisemien puolesta ulos katsella.

Pikavisiittien perusteella on vaikea analysoida eri kaupunkien kulttuuria ja luonnetta tarkemmin. Palvelukulttuuri on Saksassa hyvin vaihtelevaa. Paikallisten ihmisten luonteeseen ja esimerkiksi vanhan idän ja lännen vaikutteiden luotettavaan havaitsemiseen tarvitsisi useamman päivän. Arkkitehtuurisesti eron kyllä huomaa, jo Berliinissäkin. Berliinin ulkopuolella erityisesti pienemmissä kylissä tai kaupungeissa voi havaita ihan jo ajamalla läpi, että lännessä on voitu ja voidaan edelleen paremmin kuin idässä. Idän isommat kaupungit, erityisesti yliopistokaupungit, ovat päässeet kehityksen kelkkaan, muu osa ei yhtä hyvin.

Entisessä Itä-Saksassa äänestetään eri tavalla kuin vanhassa Länsi-Saksassa. Leipzig sijaitsee Saksin osavaltiossa, jossa AfD:n kannatus on korkeimmillaan. Leipzigilla menee hyvin, mutta pienemmillä idän paikkakunnilla kehnommin.

Politiikassa kuohuu taas

Idän ja lännen eroista pääsee mainiolla aasinsillalla Saksan politiikan tapahtumiin. Kirjoitin syksyllä tekemistäni huomioista Saksaan liittyen, enkä malta olla jatkamatta tuota pohdintaa, koska alkuvuosi on Saksan politiikassa ollut melkoinen.

Thüringenin osavaltiovaalien tulos oli jo syksyllä sellainen, että toimivan enemmistöhallituksen muodostaminen näytti erittäin hankalalta. Lopulta siitä tuli alkuvuodesta farssi ja skandaali, joka järisytti koko Saksaa.

Suurin puolue Thüringenissä on vasemmistolainen Linke, jonka kanssa samaan blokkiin pääministerivaalissa menivät myös SPD ja vihreät. Osavaltion pääministeriksi tuli kuitenkin ensin valituksi pienen FDP-puolueen edustaja Thomas Kemmerich, jonka taakse menivät vihervasemmistoblokkia karsastavat CDU ja AfD, jonka Thüringenin johtaja sattuu olemaan puolueen äärioikeistolaiseen siipeen kuuluva Björn Höcke, jota on oikeuden päätöksellä saanut kutsua fasistiksi (ja jota monet kutsuvat natsiksi). Tämä aiheutti Saksassa niin valtavan pelihousujen repimisen, että aiheesta kirjoitettiin useamman viikon ajan joka päivä. Liittokansleri Angela Merkel älähti, kaikki muutkin älähtivät, ja lopulta poliittisia ruumiita alettiin siivota. Yksi niistä oli CDU:n johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, jonka johtajuusongelmasta kirjoitin jo syksyllä. Se kulminoitui nyt Thüringen-skandaaliin ja sen epäonnistuneeseen jälkihoitoon, jonka jälkeen AKK ilmoitti eroavansa puolueen puheenjohtajan paikalta. Lopulta Thüringenin johtoon valittiin Linken Bodo Ramelow.

CDU:n ongelmat olivat nähtävissä jo aiemmin, mutta nyt puolue on ollut täysin sekaisin. Puoluejohtajan asema on hankala, kun kanslerina pysyy kuitenkin seuraaviin vaaleihin asti Merkel. Uusi puheenjohtaja piti valita ylimääräisessä puoluekokouksessa 25. huhtikuuta, mutta koronavirus siirtää kokousta. Ehdolla ovat Friedrich Merz, Norbert Röttgen ja Armin Laschet. Valinta kohdistunee joko Kramp-Karrenbauerille vuonna 2018 niukasti hävinneeseen Merziin tai Laschetiin, joka sai tuekseen puolueen nousevan tähden, 39-vuotiaan terveysministeri Jens Spahnin.

CDU:n strateginen ongelma on, ettei se halua yhteistyöhön Linken eikä AfD:n kanssa. Jos SPD ja vihreät linnoittautuvat Linken kanssa, CDU jää keskelle yksin paitsioon. Tämä värikartta kertoo mainiosti, kuinka monenlaisia koalitioita Saksan osavaltioissa on. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi vuoden valtakunnallisissa parlamenttivaaleissa vihervasemmistoblokki ei saa enemmistöä, eikä sitä saa välttämättä yhdessä perinteinen CDU/CSU:n ja SPD:n suuri koalitiokaan – joka on muutenkin rakoillut pahasti. Apupuolueeksi CDU ei siis kelpuuta Linkeä, ja AfD:n kanssa yhteistyötä ei tee kukaan. Vihreillä voi olla strategisesti vaa’ankielen asema, sillä Thüringen-kohussa ryvettynyt FDP joutunee taistelemaan päästäkseen edes viiden prosentin kynnyksen yli ja pysyäkseen parlamentissa.

Saksan politiikka on monin tavoin solmussa jo nyt, ja ensi vuonna tilanne saattaa olla vielä huonompi. Se ei ole suomalaisten kannaltakaan yhdentekevää, sillä Saksan johtaja on kärjistetysti myös Euroopan johtaja. Jos Saksalta puuttuu suunta ja toimintakyky, se vaikuttaa muuhunkin Eurooppaan.

Thüringenin tapahtumat olivat jälleen yksi osoitus siitä, kuinka vahvasti osavaltioiden politiikka ja vaalitulokset voivat vaikuttaa koko Saksan politiikkaan. Thüringen kuvastaa myös sitä, mitkä tuulet idässä yleisemmin puhaltavat. Ero länteen on suuri, ja siitä osuva esimerkki on juuri AfD:n kannatus. Helmikuun lopussa rikkaan Hampurin osavaltiovaaleissa AfD sai 5,3 prosenttia äänistä eli ylitti juuri vaaditun viiden prosentin kynnyksen parlamenttiin pääsemiselle. Thüringenissä AfD sai äänistä yli 23 prosenttia. Monissa idän osavaltioissa AfD saa yli 20 prosenttia äänistä, huippuna Saksin 27,5 prosenttia, mutta lännessä useissa osavaltioissa, ei tosin kaikissa, kannatus jää reiluun viiteen prosenttiin.

Samalla viikolla Hampurin osavaltiovaalien kanssa tapahtui Hanaun ammuskelu, jossa häiriintynyt saksalaismies tappoi kahdessa eri paikassa yhteensä yhdeksän etniseltä taustaltaan ulkomaalaista ihmistä ennen kuin surmasi itsensä ja äitinsä. Viime vuonna äärioikeistolainen terrori-isku tapahtui lokakuussa synagogassa Hallessa, ja kesäkuussa oikeistoradikaali ampui CDU-politiikko Walter Lübcken kotinsa edustalle Kasselissa. Tekoja on siis tapahtunut sekä idässä että lännessä.

Myös näistä Saksassa on puhuttu ja puhutaan jatkuvasti. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on tulehtunut ja vastakkainasettelu voimistunut. Jos tilanne Kreikan ja Turkin rajalla riistäytyy käsistä, mitä tapahtuu silloin? Saksassa tuntuu edelleen olevan jonkinlainen trauma vuoden 2015 pakolaisaallosta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Siitä nimittäin alkoi myös AfD:n nousu.

Tällainen teksti ilmestyi kotikatumme lähibaarin ikkunaan. Voi vain kuvitella, miten kovaan ahdinkoon koronavirus pienyrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ajaa.

Koronavirus iskee Berliiniin kovaa

Juuri nyt ykköspuheenaihe on kuitenkin koronavirus ja sen erilaiset vaikutukset, kuten kaikkialla muuallakin. Ensin peruttiin urheilu- ja muut tapahtumat, mutta viikonloppuna tilanne kiristyi entisestään. Museot, baarit, yökerhot, kuntosalit – kaikki ovat kiinni, eikä kukaan vielä tiedä, kuinka pitkään. Osittain Saksa on pannut rajansakin kiinni.

Stipendiohjelmammekin kärsii. Nyt maaliskuussa meillä piti olla vierailuja muun muassa parlamentin lehdistötilaisuudessa sekä taz-lehden toimituksessa. Molemmat on peruttu, ja lisää peruutuksia tuleviin tapahtumiin lienee tiedossa.

Jos tilanne Berliinissä pahenee vielä, saa nähdä miten kesälukukauden käy. Sen alkua lykättiin jo viikolla pääsiäisestä eteenpäin. Tällä hetkellä yliopistolla on muutenkin hiljaista, sillä eletään periodien välistä aikaa, jolloin opiskelijat lähinnä viimeistelevät esseitään. Viikonloppuna tuli kuitenkin tieto, että kirjastot, ruokalat ja monet muutkin yliopiston tilat on suljettu. Oman tutkimukseni kirjoittaminen jatkuu nyt siis kotioloissa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vuosi Berliinissä on ohi – mitä kaikkea tapahtui, mitä jäi käteen ja mitä jään kaipaamaan? - 04.08.2020
• Oudoksi muuttunut stipendikevät Berliinissä – näin erilaiselta Suomen ja Saksan toiminta on koronakriisissä näyttänyt - 16.06.2020
• Berliinin kaupunginosat – betonihelvetistä ravintolakeitaisiin, turistirysistä vehreisiin idylleihin - 13.05.2020
• Ravintolavinkkejä Berliiniin – näihin paikkoihin kannattaa koronakurimuksen jälkeen suunnata syömään - 07.04.2020
• Tältä näyttää Saksan ja Berliinin mediamarkkina – tarjontaa riittää jokaiseen arvomaailmaan - 12.02.2020
• Unohtumaton jouluelämys ja historiallinen asetelma – tällaisia ovat Berliinin futisylpeydet Union ja Hertha - 09.01.2020
• Pääkaupungin kuuma peruna ja poliittista kipuilua – syksyn huomiot Berliinistä ja Saksasta - 04.12.2019
• Berliinin maraton takana – toisenlainen kestävyystesti käynnissä yliopistolla - 01.11.2019