Poliisi pamputtaa taas

22.11.2011
In: UC Berkeley

joosepalonen

Joose Palonen opiskeli lukuvuoden 2011 - 2012 UC Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.

Occupy-liike valtaa alaa yliopistollamme. Kampuksen vilkkaimman aukion Sproul Plazan hallinnasta ja käytöstä on kamppailtu pian kahden viikon ajan.

New Yorkin Wall Streetiltä alkanut protestiliike levisi länsirannikolla ensin väkevimmin Oaklandiin. Viranomaiset ja mielenosoittajat ottivat useasti yhteen murheellisista väkivaltatilastoistaan tunnetun työläiskaupungin keskusaukiolla. Irakin-veteraani Scott Olsen, 24, sai lokakuun lopulla päähänsä poliisin kumiluodin, joka mursi hänen kallonsa.

Täällä naapurikaupunki Berkeleyssä Occupy-liike tarkoitti pitkään muutamaa telttaa uneliaalla aukiolla keskustassa, mutta nyt opiskelijat ovat ottaneet asian omakseen. Kaksi viikkoa sitten joukko opiskelijoita pystytti telttoja Sproul Plazalle ja muodosti ihmismuurin leirin ympärille. Poliisit, joita oli ohjeistettu estämään leiriytyminen, alkoivat iskeä opiskelijoita pampuillaan, pidättää heitä ja takavarikoida telttoja. Seuraavalla viikolla Occupy-aktivistit julistivat kampukselle lakon. Tuhannet mielenosoittajat täyttivät aukion, kun Yhdysvaltain entinen työministeri, julkishallinnon professori Robert Reich piti tunteikkaan puheen samalla paikalla, jolla opiskelija-aktivisti Mario Savio puhui itsensä historiaan vuonna 1964. Saviota ja häneen henkilöityvää Free Speech Movementia pidetään alkusysäyksenä 1960-luvun opiskelija-aktivismille Yhdysvalloissa.

1960-luvulla opiskelijat nousivat kapinaan sananvapauden ja kansalaisoikeuksien puolesta, tällä kertaa niukkuutta on yksinkertaisesti rahasta. University of Californian alkuperäinen ja maineikkain kampus, Berkeley, nostetaan useimmilla listoilla maailman parhaaksi julkiseksi yliopistoksi, mutta luokitus ei oikein enää kestä kriittistä tarkastelua. Yliopiston budjetista enää 12 prosenttia tulee osavaltiolta, kun aiemmin se oli selvästi suurin rahoittaja. Kalifornialaiselle opiskelijalle lukuvuosimaksu on nyt lähes 13 000 dollaria, muualta tulevalle jopa yli 35 000. Kun summaan lisätään asuminen, terveydenhuolto ja ravinto, vuosi Berkeleyssä maksaa kalifornialaiselle 32 000-38 000 dollaria ja naapuriosavaltion kasvatille reilusti yli 50 000 dollaria.

Vuonna 1980 lukuvuosimaksu oli alle 800 dollaria. Vielä kymmenen vuotta sitten kalifornialainen selvisi 2 000 taalan maksulla ja ulkopuolinen reilulla 7 500:lla.

Kalifornian julkinen talous on samassa kastissa Yhdysvalloissa kuin Italia tai Espanja EU:ssa, minkä vuoksi koulutukseen kaavaillaan jälleen ensi vuonna satojen miljoonien dollarien leikkauksia. Erään suunnitelman mukaan se tarkoittaisi peräti 81 prosentin lisäystä lukukausimaksuihin. Ei ihme, että opiskelijat alkavat käydä kuumana.

Journalistikoulumme lahjakkaita maisteriopiskelijoita nopea velkaantuminen huolettaa siksikin, että suurta toivoa hyvin palkatusta työpaikasta ei ole. Opintolainaa pitäisi pian maksaa takaisin, mutta miten köyhä freelancer siihen pystyy?

Occupy Calille on tilausta, eivätkä tunteita ole viilentäneet mellakkavarusteissa häärivien poliisien kovat otteet. Berkeleyssä viranomaiset kanslerin johdolla perustelivat rajua pamputtamista sillä, että opiskelijoiden taktiikka yhdistää kädet ihmismuuriksi telttojen ympärille ei ollut väkivallatonta vastarintaa. Mitä tarkoittaa ”not non-violent”? Logiikan perusteella väkivaltaista, mutta niin viranomaiset eivät suostuneet sanomaan. Pian erään yliopistorakennuksen seinälle ripustetussa lakanassa lukikin: ”Not not non-violent”. Kamppailua käydään siis semantiikastakin. Vakavampi skandaali koettiin University of Californian pienemmällä Davisin kampuksella, kun poliisi suihkutti pippurisumutetta kaikessa rauhassa maassa istuneita mielenosoittajia kohtaan. Video tapauksesta levisi sosiaalisessa mediassa nopeammin ja tehokkaammin kuin syysflunssa päiväkodissa.

Turhautumiseen ja mielenosoittamiseen löytyy hyviä syitä kampusten ulkopuolellakin. Roskalainoista alkanut talouskriisi vei asunnon monilta ja sysäsi tavallisia amerikkalaisia velkavankeuteen aivan kuten 20 vuotta sitten lama-Suomessa. Työttömyys on täkäläisittäin huippulukemissa ja keskiluokan asema heikentynyt. 37 prosenttia lapsiperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Rikkain prosentti amerikkalaisista rohmusi tuloista ja varallisuudesta yhtä suuren osuuden viimeksi 1920-luvun lopulla. Liberaalissa Berkeleyssä puhistaan, että kokonainen vuosikymmen on hukattu kahteen kalliiseen sotaan.

Toistaiseksi Occupy-liike ei kuitenkaan ole onnistunut kääntämään ymmärrettävää turhautumista mielekkääksi muutosvoimaksi. Viesti on jäänyt epäselväksi, kun telttailijat ja poliisit kamppailevat julkisen tilan hallinnasta. Epäilen, että Free Camping Movement ei saa muistomerkkiä ja kahvilaa Berkeleyn kampukselle, kuten Free Speech Movement.

Apatian aika on ohi, julisti Robert Reich puheessaan, mutta suurta toiveikkuutta en ainakaan oman alamme amerikkalaisista löydä. Kenties tästä tunnelmasta johtuu, että päässäni omavaltaisesti toimiva jukeboksi on jo viikon aikana valinnut repeat-toiminnolla toistettavan kertosäkeen yläasteaikojen soittolistaltani: ”Dream another dream, this dream is over”. Äänessä on luonnollisesti kalifornialaisen Van Halen -yhtyeen Sammy Hagar, joka laulaa menetetystä, huijatusta sukupolvesta.

Kuka uuden amerikkalaisen unelman osaisi muotoilla, kuka vakuuttavasti esittää?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment