Ketkä olivat Romeon ja Julian läheisimmät aikuiset? Millaisia muutoksia Hamletin perhesuhteissa olisi pitänyt tapahtua, jotta Tanskan prinssin eksistentiaalinen kriisi olisi ollut vähemmän vakava? Istun tilaisuudessa, jossa perheterapeutti ja kirjallisuudentutkija keskustelevat Shakespearen tragedioiden perhekäsityksestä. Tilaisuus järjestetään vauraalla asuinalueella Pohjois-Oxfordissa, ja yleisö on kaupungille tyypillistä hyvin toimeentulevaa, korkeasti koulutettua yliopistoväkeä, joiden nuhjuinen ulkonäkö on ristiriidassa heidän varallisuutensa kanssa.

Tämän illan ohjelmani ei ole yliopiston luento vaan asunnottomia auttavan järjestön varainkeräystilaisuus. Yleisö on maksanut tilaisuuteen parinkymmenen euron pääsymaksun, ja sen lisäksi moni tekee järjestölle erillisen lahjoituksen.

Samaan aikaan parin kilometrin päässä Oxfordin keskustassa nelisenkymmentä ihmistä valmistautuu nukkumaan yön taivasalla. Kevät on ollut kylmä, ja tänä iltana sää on erityisen ilkeä: sataa ja tulee puuskittain. Kävelykadun porttikongeissa ollaan kaukana Summertownin Shakespeare-sitaateista ja väliaikavalkoviineistä.

Asunnottomuus on lisääntynyt koko Englannissa. Vuosina 2010–2014 asunnottomien määrä kasvoi 26 prosenttia, ja tutkimusten mukaan rough sleeping eli niiden asunnottomien määrä, jotka nukkuvat taivasalla, lisääntyi 55 prosentilla Cameronin edellisen hallituksen kaudella. Pääsyyt: asumistukien (merkittävät) leikkaukset ja huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista.

155 000 asukkaan Oxford on pienuudestaan huolimatta Britannian asunnottomuustilastojen kärkipäässä. Suurin osa kaupungin kodittomista yöpyy tuttavien luona, hostelleissa ja avustusjärjestöjen ylläpitämissä yömajoissa, mutta makuupussien kanssa ydinkeskustan kaduilla majaa pitävät asunnottomat tekevät ilmiöstä näkyvän jokaiselle kaupungissa liikkuvalle. Yhtä varmasti kuin keskustassa törmää collegeen, näkee Big Issue -lehden myyjän.

Kyseenalaiselle mitalisijalle on monta syytä. Oxford on Lontoon jälkeen Britannian toiseksi kallein paikka asua, ja viimeisimmän vuoden aikana vuokrat ovat nousseet kaupungissa 11 prosenttia. Se on monelle liikaa, ja eron tai työttömyyden kaltaisella suhteellisen epädramaattisella elämänmuutoksella on entistä useammalle järisyttävät seuraukset: kyvyttömyys selviytyä vuokrasta ja kodittomuus. Toinen selitys on se, että Oxford on ainakin viime vuosiin saakka tarjonnut enemmän apua kuin monet muut kaupungit – yöpaikkoja, päiväkeskuksia ja myös mielenterveys- ja päihdepalveluiksi niitä tarvitseville. Sen vuoksi kaupunkiin muuttaa asunnottomia myös muualta maasta.

Kolmas syy on lähes lohdullinen: Oxford on turvallinen paikka asua kadulla. ”Täällä asunnottoman ei tarvitse pelätä väkivaltaa ja ryöstetyksi tulemista”, Shakespeare-tilaisuuden järjestäneessä järjestössä työskentelevä tuttavani sanoo. ”Sitä paitsi Oxford on täynnä hyväntekijöitä.” Se on totta. Kouluissa oppilaat organisoivat tempauksia, joiden taloudellinen tuotto lahjoitetaan asunnottomia tukeville järjestöille. Paikalliset supermarketit pyytävät säännöllisesti asiakkaita ostamaan elintarvikkeita asunnottomien ruokapisteisiin ja tuplaavat jokaisen ostoksen. Kaupunkilaisten taloudellinen apu tulee tarpeeseen, sillä samalla kun asumistuista on leikattu, myös järjestöjen rahoitusta on vähennetty.

Kaikki eivät tietenkään ole hyväntekijöitä. Täälläkin lyhtypylväissä on Your kindness could kill -kampanjan julisteita, jotka käytännössä rinnastavat kodittomuuden päihteiden väärinkäyttöön ja kehottavat olemaan antamatta rahaa kadulla kerjääville, koska raha ”todennäköisesti” menee huumeisiin. Silti oxfordilaisten suhtautumisessa kaupungin asunnottomiin on enimmäkseen jotain käytännöllistä ja inhimillistä – lähestymistapa, jota näkisin mielelläni enemmän Suomessakin. Kylminä aamuina on tavallista, että ohikulkijat hakevat kahvilasta kuumaa teetä yön kadulla viettäneelle. Moni ostaa säännöllisesti Big Issuen samalta tutulta myyjältä.

Tänä keväänä Oxfordin kaupunginvaltuusto huolestui siitä, mitä näkyvä asunnottomuus tekee kaupungin imagolle ja turismille. Päättäjien ratkaisuehdotus oli kieltää ulkona nukkuminen sakon uhalla. Kaupunkilaiset, yliopiston opiskelijajärjestö etunenässä, älähtivät, ja hanketta vastustavan adressin allekirjoitti yli 72 000 ihmistä. Viime viikolla valtuusto perui suunnitelman.

Oxfordilaiset tuskin ovat erityisen jaloja ihmisiä, ehkä pikemminkin myötätuntoisia realisteja. Maan kalleimmissa neliöissä asuvat tietävät, että käytännössä kuka tahansa, jolla ei ole vahvaa turvaverkkoa, voi menettää kotinsa. Huono onni riittää.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Brändi kunnossa - 23.04.2015
• 10 + 1 Oxford-vinkkiä niille, jotka eivät ole kiinnostuneita collegeista ja Morsesta - 30.03.2015
• Vice News ja siniset silmät, eli mistä Oxfordin luennoilla puhutaan - 26.02.2015
• Jää hyvästi, Kings Head! - 30.01.2015
• Korkea aika koodata - 30.12.2014
• Pardon ja kuusi muuta kuolemansyntiä - 27.11.2014
• Kilpaillaanko? - 27.10.2014