Mitä muuttuisi, jos katoaisimme huomenna?

Antti Karvanen
Opintojen aikana olen hurahtanut yleisön sitoutumiseen ja sitouttamiseen. Aihepiirin monipuolisuus ja -mutkaisuus viehättää. Samaan aikaan kun mediatalojen liiketoimintamallit ja ”tuoteinnovaatiot” ovat jopa huvittavan samankaltaiset, on käyttäjän* suhde mediaan ja brändiin aina uniikki. Mitä mediasi merkitsee? Miten ja missä sitä käytetään? Miten sisältösi tavoittavat yleisönsä ja millainen on yhteytesi yleisöön?

Sitoutuneen suhteen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kuuntelemista. Mikäli tuote ei kehity käyttäjän mukana, saattaa huomata jääneensä matkasta, kuten tämä keinuhevonen Lower East Sidella syyskuussa 2024.
Marraskuussa meillä alkoi kolmen luennon Audience-kokonaisuus. Sen luennoinut Ryan Y. Kellett on työskennellyt yleisösuhteen kehittämistehtävissä mm. NPR:llä, The Washington Postissa ja Axioksella. Tällä hetkellä hän tutkii uutisvaikuttajien roolia mediakentässä Harvardin yliopistossa ja julkaisi juuri aiheesta terävän artikkelin Your Audience team is now your Creator team.
Ryanin luentokokonaisuus oli ajatusmyrskyn herättänyt kokemus. Vaikka olen työskennellyt journalistisen datan, metriikoiden, tuotteiden ja kanavien parissa 15 vuotta, audience engagement -kattoajatus tuntui omassa päässä yhdistävän monta irrallista langanpätkää yhteen. Se, miten yleisö brändiisi tai mediaasi sitoutuu ja miten yleisösuhdettasi kehität, on kestävin tapa varmistaa median säilyminen alustamyllerrysten ja vuosikymmenten läpi.
Yleisön sitoutumisen monipuolisesta roolista kertoo se, että ensimmäisen luennon lukutehtävä koostui neljästä artikkelista, joista kaikki keskittyivät määrittelemään mitä audience engagement on tai mitä se ei ole. Kun aihetta katsoo Kulosaaresta, huomaa tehneensä pistoina ”oikeita” asioita, mutta missanneensa word du jourin jo vuonna 2016.
Kellett tiivisti yleisön sitoutumisen Hearkenin toimitusjohtajaa Jennifer Brandelia mukaillen seuraavasti: Sitoutuminen on palautesilmukka. Sitoutuminen tapahtuu, kun yleisön jäsenet reagoivat toimituksiin ja toimitukset puolestaan reagoivat yleisön jäseniin. Luulisi olevan tuttua kauraa tuotesuunnittelijalle, jolla on vuosien tausta palvelumuotoilusta, asiakaspoluista ja -keskeisyydestä. Joku Kellettin luennoissa ja materiaalissa kuitenkin herätti. Teenkö minä, A-lehdet tai suomalainen journalismi tarpeeksi yleisön palvelemiseksi? Olemmeko me sitoutumisen arvoisia?
Aidon palautesilmukan muutokseen tähtäävä käynnistäminen vaatii rohkeutta. On kysyttävä kysymyksiä, joiden vastauksia ei ehkä haluaisi kuulla. Kulosaareenkin vuonna 2025 rantautuva vuoden 2024 word du jour – user needs – ja sen tutuksi tekemään Dimitri Shiskininin user needs modeliin on sisäänleivottu kvalitatiivinen ylesötutkimusvaihe, jossa suositellaan kysymään kysymyksiä, jonka vastaukset voivat viedä epämukavuusalueelle. Lempikysymykseni on tietenkin se dramaattisin: ”Mitä elämässäsi muuttuisi, jos me katoaisimme huomenna?”

Syyskuun New Yorkin lähijaksolta läppäriini tarttui koulumme tarra. Siinä sanotaan ”Listen First.” Toisin kuin yleensä läppäritarrojen kanssa, en yritä viestiä kanssapalaveeraajille omasta kattobrandistä. Tarralla yritän muistuttaa itseäni siitä, kenelle tätä tätä työtä todellisuudessa tehdään.
*Käyttäjä, asiakas, lukija, segment of one. Valitse yksikkösi. Olen product guy, joten minulle olet käyttäjä.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Strategia on kuin pizza – fantasia ei toimi - 10.10.2024