Lauantaina Hyvinkäällä tapahtunut väkivaltainen isku, jossa menehtyi kaksi ja loukkaantui seitsemän henkeä, nousi välittömästi verkossa otsikoihin sekä sunnuntaina etusivuille myös Englannissa.

Sinänsä se ei ole ihme: tässä maassa kaikki rikokset uutisoidaan brutaaleita yksityiskohtia myöten. Myös syytettyjen nimet julkaistaan niin kuin uhrienkin, jopa itsemurhissa. Jos tapahtumiin liittyy väkivaltaa, rikos on vielä varmempi uutishitti.

Tapahtuma otettiin vastaan aiempien koulusurmien tapaan Suomen mustana pisteenä, jota on vaikea ymmärtää hyvinvoinnin mallimaassa. Juuri viime viikolla esimerkiksi The Independent otsikoi `Society: The only way is Finland´ esitellen Suomea auvon maana, jossa koulutus ja tasa-arvo on toteutettu esimerkillisesti ja jossa asuu maailman toiseksi onnellisin kansa (Tanskan jälkeen). Tosin artikkelissa muistettiin mainita kääntöpuolena korkeat itsemurhaluvut.

Torstaina saman lehden artikkelissa uutisoitiin Pohjoismaiden ml. Suomen yliopisto-opetuksen ilmaisuutta ja laatua sekä nuorten hyvää kielitaitoa. Taustana tähän on se, että englantilainen koulutusjärjestelmä on pahassa talousahdingossa. Siksi niin suomalaiseen yliopisto- kuin Pisa-tutkimuksissa loistaneeseen perusopetukseen tunnetaan suurta kiinnostusta.

Täällä tyypillisesti myös laatulehtien etusivulla komeilee ykkösenä jokin politiikan tai talouden pääuutinen, kakkonen on julkimoita mukaan lukien kuninkaalliset tai rikoksia. Jalkapallo voi sattumoisin tämän kaavan rikkoa. Muuta ei etusivulla välttämättä olekaan. Ja jos tarjolla on merkittävä rikos kuten väkivaltaa, se nousee ykköseksi.

Ainoat varmat poikkeukset tästä kaavasta ovat enää Financial Times ja Guardian, toisinaan myös The Telegraph ja The Independent yllättävät myönteisesti.

Väkivalta tunkee myös televisiouutisiin, koska ”halutaan tarjota kansalaisille aiheita, joista he ovat kiinnostuneita”. Olimme viikko sitten seuraamassa Channel4:n illan pääuutisten esitystä ohjaamosta käsin. Keskustelimme uutisankkuri Jon Snow´n kanssa, joka on luotsannut lähetystä sen alusta eli vuodesta 1989 alkaen. Snow´lla oli kaksi huomiota uutismaailman suunnasta: yhä enemmän painotetaan rikosuutisia sekä viihdettä ja vastaavasti yhä vähemmän ulkomaan uutisia. Hän piti sitä valitettavana mutta vannoi yhä vakaasti laadukkaan uutistarjonnan kiinnostavan katsojia myös kanavan tekemien tutkimusten valossa.

Kuin tämän todistukseksi uutistiimi päätyi nostamaan Al-Qaidan ison pommi-iskun Jemenissä ykköseksi – väkivaltaa toki sekin. Kakkoseksi jäi yksi Britannian pitkäaikaisimmista selvittämättömistä henkirikoksista, jossa 17-vuotiaan tytön surma on nyt paljastumassa perheen sisäiseksi kunniasurmaksi.

Varsinkin tabloid-lehdet mässäilevät väkivallalla ja sen uhalla edelleen, ihan niin kuin minkään valtakunnan selvitystä lehdistön toimintatavoista ei olisi olemassakaan. Näin siitä huolimatta, että näissä Oxfordin blogeissa toistuvasti mainittu tuomari Levesonin vetämä tutkinta on yhä käynnissä. Kuulemiset ovat jo jatkuneet yli 20 viikkoa.

Jos siis ajatellaan, että mediassa uutisoitu väkivalta synnyttää väkivaltaa, Englannin pitäisi olla eurooppalaisissa henkirikostilastoissa korkealla. Mutta: Suomessa tehtiin henkirikoksia vuonna 2011 yli kolme kertaa enemmän kuin täällä. Kuten kaikki tiedämme, enemmistön aiheuttavat keskenään rähjäävät juopuneet keski-ikäiset miehet ja luku on laskemaan päin. Mutta jotain outoahan tässä on.

Seurasin ja osallistuin viikonloppuna pariin Facebookissa käytyyn keskusteluun suomalaisen väkivallan juurista. Jälleen kerran – kuten koulusurmienkin kohdalla – sosiaalisen median keskustelut rönsysivät aseluvista Suomen levottomaan historiaan sekä poikien väkivaltaleikeistä mediasta pursuavaan väkivaltaan sekä tietokonepeleihin.

Yksi verkossa esitetyistä väitteistä oli, että Britanniassa asetta olisi nykyisin lähes mahdoton hankkia. Täällä lakia muutettiin vuonna 2009 niin, että luvat myöntää yksi kansallinen viranomainen.

Sekä Suomen että Britannian hakulomakkeet ja – ohjeet löytyvät verkosta. Selvimpänä erona on se, että Britannian hakulomakkeessa tiedustellaan mahdolliset aiemmat lakirikkomukset sekä mielen- ja muu terveydentila, mukaan lukien ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa. Jokainen hakija haastatellaan kuten Suomessakin. Se ei selviä, miten tarkkaan Britanniassa sujuu poliisiin ja terveydenhuollon yhteydenpito mahdollisten henkisten ongelmien selvittämiseksi.

Väkivaltaa näkee niin täällä kuten aiemmassa asuinmaassani Belgiassa, mutta ei se väkilukuun suhteutettuna yllä samaan kuin meillä. Miksi me hyväksymme tai alistumme väkivallan yleisyyteen? Meillä edelleen rangaistaan kovemmin toisen omaisuuden kavaltamisesta tai varastamisesta kuin toisten ihmisten vahingoittamisesta. 1960-luvun alussa syntyneenä tiedän, että mammona ja sosiaalinen status aiheuttivat sotien jälkeisinä vuosikymmeninä paljon eripuraa ja eriarvoisuutta – perheiden sisälläkin. Mutta onko se meille edelleen tärkeämpää kuin fyysinen ja henkinen tasapaino?

Moni fiksu bloggaaja ja Facebook-kirjoittaja on todennut, että jotain oleellista meidän suomalaisesta kulttuurista puuttuu. Kutsutaan sitä sitten kiltteydeksi tai yhteisöllisyydeksi, joka antaisi rohkeuden myös välittää toisistamme niin, että tarvittaessa kannustamme, jopa puutumme vähän väkisin, kaverin ongelmiin. Yksin ei kukaan voi toista pelastaa, mutta porukalla siihen pystymme.

Alan myös valitettavasti uskoa siihen, että kannamme geenejä, jotka hankala yhdistelmänä altistavat alemmuudentunnolle ja itsetuholle. Kun tuskaansa ei muuten saa purettua, se kohdistuu nykyisessä epätodellisessa kilpailu- ja viihdeyhteiskunnassa myös lähiympäristöön. Miten muuten olisimme niin alakulokansaa, joka pelkää epäonnistumista ja toisiin turvautumista ylitse kaiken? Tämä turha vakavuus on tullut koettua itsekin työuupumuksen muodossa.

Tutkittavaa riittäisi siis niin kulttuurin kuin kenties lääketieteen puolella.

Niin tämä kuin kaikki muutkin verkon pohdinnat ja arvelut eivät vähennä niiden ihmisten surua, jotka ovat menettäneet läheisensä väkivaltaisesti – nyt Hyvinkäällä tai aiemmin. Luen tähän mukaan myös syyllisten läheiset. Toivoisin viimeinkin kansallisia talkoita sen eteen, että nostaisimme toistemme ja itsemme arvostuksen ykköseksi ohi kaiken muun maallisen ponnistelun. Ainakin minä pidän tärkeämpänä sitä, että silmittömiä surmia, itsemurhia ja masennusta esiintyy selvästi nykyistä vähemmän kuin sitä, että suomalaiset pokkaavat kansainvälisiä ykkössijoja urheilussa, Pisa-tutkimuksissa tai valtion talouden esimerkillisessä kunnossa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muutoksen tiellä ollaan, mutta vasta alussa - 20.06.2012
• Laadukasta ulkomaan journalismia, vaan millä hinnalla? - 11.05.2012
• Vallankumous 2.0 Egyptin malliin - 13.02.2012
• Amerikkalaisen SOPA-sopan monet vaikutukset - 23.01.2012
• Tavaraa tuutin täydeltä – vaan mikä on aitoa ja tärkeää? - 09.12.2011
• Hiljaa virtaa Thames - 14.11.2011
• Yliopistomaailman ihmeitä - 11.10.2011