Korona valui ajatuksissani taka-alalle ja sain tuntea seuraukset

11.08.2022
In: Wien
Avatar photo

Vilma Aholuoto

Vilma Aholuoto työskentelee Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Wienissä, Itävallassa syksyllä 2022.

Tajusin sen vasta Helsinki-Vantaan lentokentällä. En ollut matkaan lähtiessäni uhrannut oikeastaan ajatustakaan sille, miten korona vaikuttaisi matkantekoon. Tunsin oloni vähän tyhmäksi. Kuka nyt ei selvitä kohdemaansa maahantulosäädöksiä etukäteen!

Wienin lentoa odotellessa siis googlasin nopeasti Itävallan koronarajoituksia ja maahantulosäädöksiä rokotetuille EU-kansalaisille. Ei mitään, onneksi.

Vielä tammikuussa Pariisissa jouduin täyttämään maahantulolomakkeen, jossa vannoin, etten tietääkseni sairasta koronaa. Viime syyskuussa Norjassa, siis toisessa Pohjoismaassa, puolestaan jouduin jonottamaan passijonossa.

Siksi hätkähdin Helsinki-Vantaalla Wienin lentoa odotellessa, että korona ei ollut oikeastaan edes käynyt ajatuksissani. Aika nopeasti sitä palattiin takaisin normaaliin.

Wieniin laskeutuessa odotin näkeväni paljon vuoria, mutta kaupungin ympäristö olikin tasaisempi kuin odotin.

Saavuin Wieniin heinäkuun alussa. Ensimmäinen viikonloppu meni katuja tallatessa, asuntoni lämpimän veden puutetta ihmetellessä sekä Sigmund Freudin kotitaloon rakennetussa museossa vieraillessa.

Korona ei juurikaan enää näkynyt Wienin katukuvassa. Ainoastaan julkisessa liikenteessä ja apteekeissa tulee edelleen käyttää vahvempaa FFP2-maskia.

Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa hyppäsin heti toisena päivänä mukaan Afrikan lehdistönvapautta seuraavaan projektiin. Afrikka on ollut minulle ennestään harmittavan vieras maanosa, jonka suhteen olen toisaalta aina ollut utelias. Otin siis mielelläni haasteen vastaan.

Työtehtäviini kuuluu siis erityisesti Afrikassa tapahtuvien lehdistönvapausrikkomusten monitorointi. Rikkomusten kirjo on laaja: niin toimittajien fyysistä pahoinpitelyä ja laitteiden rikkomista, epämääräisiä pidätyksiä kuin median toiminnan rajoittamista. Maanosan sisällä on kuitenkin paljon vaihtelua.

Lisäksi olen töissä koostanut taustadokumenttia IPI:n Botswanaan ja Mosambikiin suuntautuvalle matkalle. Tehtäväni on ollut tehdä syväluotaus molempien maiden lehdistönvapaustilanteeseen, tarkemmin sitä säätelevään lainsäädäntöön. Esimerkiksi Botswanassa, jota usein pidetään mallikkaana demokratiana, ei ole ollenkaan julkisuuslakia, joka takaisi sen, että viranomaisten dokumentit olisivat julkisia. Maan hallinto on luvannut lakia useita vuosia, mutta lupauksista ei ole seurannut mitään konkreettista.

Afrikan lisäksi olen pitänyt osaltani silmällä myös koko maailman lehdistönvapaustilannetta. Olen muun muassa kirjoittanut lausunnon Meksikossa murhatusta toimittajasta Antonio de la Cruzista ja siitä, kuinka vuodesta 2022 on tullut yksi Meksikon verisimmistä vuosista toimittajille. De la Cruz oli kahdestoista Meksikossa kuluneena vuonna murhattu toimittaja. Vertailun vuoksi, vielä viime vuonna seitsemän tapettua toimittajaa ansaitsi Meksikolle kyseenalaisen tittelin maana, jossa tapettiin eniten toimittajia.

Toimistolla on ollut heinäkuussa väljää, sillä monet ovat olleet joko lomalla tai etätöissä.

Töiden ulkopuolella olen lähinnä ihastellut suu auki Wienin kaunista arkkitehtuuria ja taistellut byrokratian kanssa. Aina ulkomaille muuttaessa sitä tajuaa, miten sujuvasti asiat hoituvat Suomessa. Asuntooni ei esimerkiksi tullut ensimmäiseen viikkoon lämmintä vettä, sillä taloyhtiön kaasuremontin yhteydessä meidän huoneistomme kaasu oli yksinkertaisesti unohdettu laittaa takaisin päälle. Onneksi Euroopan helleaallon keskellä jääkylmät suihkut virkistivät mukavasti.

Ensivaikutelmani perusteella vaikuttaa siltä, että Wien on yksi Euroopan piilotetuista helmistä.

Olen myös fiilistellyt sitä, kuinka keskeisellä sijainnilla Wien on Euroopassa. Täältä pääsee junalla tai bussilla vaikka minne! Suunnittelin viikonloppureissua Budapestiin, jonne pääsee bussilla alle kolmessa tunnissa. Siis nopeammin kuin pääsen Suomessa Helsingistä kotiseudulleni Satakuntaan.

Reissu sai kuitenkin siirtyä elokuun puolelle, sillä sairastuin itse koronaan heinäkuun lopulla. Tämä oli tavallaan ironista, sillä olimme työkaverin kanssa ihmetelleet muutamaa viikkoa aiemmin sitä, miten emme kumpikaan olleet tautia vielä sairastaneet. Noh, enää ei tarvitse ihmetellä. Pari päivää kuumeessa ja 10 päivää karanteenissa ei ollut se alku, jota olin toivonut ajalleni Wienissä.

Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin ehtinyt jo pääosin toipua, ja nyt kun asiaa ajattelen, niin sairastuin koronaan ‘hyvään aikaan’ (jos koronaan nyt voi hyvään aikaan sairastua). Budapestin reissun siirto toki harmitti, mutta reissu oli onneksi siirrettävissä. Elokuussa on nimittäin myös luvassa työmatkoja, jotka olisivat koronan takia voineet jäädä välistä. Niistä lisää ensi kerralla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment