Huhhuh, en tiennyt, että kuukausi voi kulua näin nopeasti!

Syyskuu meni yhdessä silmänräpäyksessä, ja edelleen vähän ihmettelen, että on jo lokakuu. Viime kuun ehdoton kohokohta oli työmatka New Yorkiin ja IPI:n maailmankongressiin, jonne se syyskuu suurimmaksi osaksi upposikin.

Journalismi demokratian etulinjassa -teemalla kulkenut kongressi järjestettiin 8.–10. syyskuuta Columbian yliopistolla Manhattanilla. Lensin New Yorkiin muutamaa päivää aiemmin suoraan Suomesta, jossa olin ollut lomailemassa.

IPI:n kongressi oli näkyvillä Columbian yliopiston kampuksella.

Kyseessä oli ensimmäinen kertani New Yorkissa ja ylipäätään Yhdysvalloissa, joten ihmeteltävää riitti. Kongressipäivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Työtehtävinäni oli pääasiassa seurata tiettyjä luentoja, valokuvata ne, ja tehdä yhteenveto IPI:n verkkosivuille. Lisäksi päivittelin IPI:n Twitteriä ja autoin muutenkin siellä missä tarvittiin. Nautin kongressista suunnattomasti, sillä se oli yhdistelmä kiinnostavia aiheita, kansainvälisten kollegoiden tapaamista ja heidän tarinojensa kuulemista. Columbian yliopisto oli tapahtumapaikkana kirsikka kakun päällä: IPI perustettiin siellä vuonna 1950, ja olin aiemmin nähnyt yliopiston rakennuksia vain televisiosarjoissa.

Kongressi ja matka New Yorkiin itsessään oli jo unelmien täyttymys, mutta vielä paremman reissusta teki tapahtuman päätösvastaanotto The New York Timesillä. Jostain syystä olin koko kongressin ajan siinä käsityksessä, ettei IPI:n henkilökunta pääsisi vastaanotolle, sillä tapahtuma oli tarkoitettu vain jäsenistölle. Niinpä hypin miltei tasajalkaa, kun sain kuulla päivää ennen, että IPI:n henkilökuntakin on tervetullut vastaanotolle. Siis The New York Timesin toimitukseen!

Kongressin viimeisen päivän päätteeksi siirryimme siis metrolla Columbian yliopistolta The New York Timesille. Mitä lähemmäs pääsimme, sitä vaikeampi minun oli hillitä innostustani. Lopulta taisin päästää muutaman riemunkiljahduksen, kun lopulta astuimme sisälle rakennukseen.

Ennen päätösvastaanottoa piti tietenkin ottaa kuva The New York Timesin rakennuksen edessä. Innostukseni välittyy hyvin ilmeestäni.

Päätösvastaanotto järjestettiin konferenssitilassa, jonka vieressä oli lehden pienimuotoinen museo ja Pulitzer-seinä. Lisäksi yksi lehden toimituksen esihenkilöistä, Rebecca Blumenstein, piti puheen vastaanotolla. Vastaanotto oli hieno kokemus, mutta kuten usein käy, nälkä kasvoi syödessä. Aloin pohtia, josko olisi mahdollista päästä kierrokselle lehden toimituksen puolelle. Päätin kysyä asiasta ja päädyin lopulta suoraan Blumensteinin puheille. Hän lupasi järjestää asian!

The New York Timesin museossa oli esillä muun muassa luonnos lehden etusivusta, jos Hillary Clinton olisi voittanut presidentinvaalit vuonna 2016.

Muutamaa päivää myöhemmin astelin siis jälleen The New York Timesin rakennukseen, tällä kertaa kuitenkin itse toimituksen puolelle. Puhuessani Blumensteinille toimitusvierailusta olin maininnut kiinnostukseni liveseurantoihin, joten suureksi yllätyksekseni minut otettiin mukaan livetoimituksen aamukokoukseen. Siellä minä sitten istuin, potien aivan mahdotonta huijarisyndroomaa ja kysellen kaikkea maan ja taivaan väliltä The New York Timesillä työskentelystä. Omiin työkokemuksiini verrattuna lehden resurssit liveseurannoissa olivat aivan toista luokkaa, josta kertoo ehkä jo se, että liveseurannoille oli oma toimituksensa. Livetoimitus itse näki itsensä enemmän konsulttina, joka auttaa muita toimituksia seurantojen pyörittämisessä. Juttelin toimituksen vetäjän kanssa liveseurantojen yleistymisestä lehtien verkkosivuilla ja niiden roolista journalismissa. Aamukokouksen jälkeen pääsin vielä tutustumaan nopeasti toimitusjärjestelmään ja liveseurantojen pyörittämiseen käytännössä. Tätä kirjoittaessani minun on yhä vaikea uskoa, että pääsin oikeasti käymään The New York Timesin toimituksessa, ja että minut otettiin mukaan toimituskokoukseen. Vitsailinkin työkavereilleni IPI:llä, että kyseessä oli tähän astisen elämäni huippu.

The New York Timesin toimituksen ydin, news desk.

New Yorkista palattuani olen viimeistellyt kongressin yhteenvetoja, kirjoittanut kannanottoja lehdistönvapauden puolesta ja aloittanut raporttia elokuussa tehdystä Mosambikin matkasta. Tulevina kuukausina ei ole työmatkoja suunnitteilla, mikä voi olla jopa ihan hyvä, sillä New Yorkista toipuminen tulee viemään vielä vähän aikaa.

Kongressin jälkeen vietin muutaman vapaapäivän New Yorkissa, jotta ehdin kiertää mahdollisimman nähtävyyksiä. Tämä näkymä aukesi Rockefeller Centerin huipulta, Top of the Rockilta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Datajournalistinen katsaus aikaani Wienissä - 15.02.2023
• Journalistin surmassa tekijä saadaan harvoin vastuuseen - 03.01.2023
• Voiko ilmastosyntejä sovittaa? - 04.11.2022
• Lehdistönvapaustyötä Maputosta Meksikoon - 08.09.2022
• Korona valui ajatuksissani taka-alalle ja sain tuntea seuraukset - 11.08.2022