Kiinalainen, amerikkalainen ja suomalainen unelma

11.06.2018
In: Fudan
Avatar photo

Mikko Knuuttila

Mikko Knuuttila opiskelee lukuvuoden 2017–2018 Fudanissa, Shanghaissa kiinalaista yhteiskuntaa, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

Kiinalaisen unelman käsite kertoo paljon siitä, miten tässä maassa käsitetään yksilön ja valtion suhde.

Olin jokin aika sitten pyöräilemässä täkäläisen kotikaupunginosani Yangpun kaduilla, kun kiinnitin huomiota tavallista kerrostaloaluetta reunustavaan aitaan. Sitä koristi rivi tuoreita propagandajulisteita, joiden kuvassa etualalla näkyi kohti katsojaa käsi kädessä juokseva ydinperhe. Heidän taustallaan näkyi laskeva aurinko ja puistomaisema. Julisteen teksti oli ”Minun kiinalainen unelmani”.

Ohikulkijat eivät juuri kiinnittäneet julisteisiin huomiota, mutta minä jäin katselemaan ja valokuvaamaan niitä joksikin aikaa. Kiinalainen unelma on maata hallitsevan kommunistisen puolueen ydinviesti tällä vuosikymmenellä. Olen pohtinut sitä yliopiston poliittisen taloustieteen kurssin esseetä varten, ja mielestäni sen sanomaa analysoimalla tajuaa paljon Kiinan johtajien tavoitteista sekä ihmiskäsityksestä.

Kiinan nykyinen johtaja Xi Jinping yrittää legitimoida kommunistisen puolueen vallan kiinalaisen unelman käsitteen avulla.

Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping aloitti aiheesta puhumisen pian valtaan astumisensa jälkeen. Xi piti puheen Tiananmenin aukion laidalla olevassa Kiinan kansallismuseossa ja sanoi kansallisen heräämisen olevan kiinalainen unelma. Museossa oli tuolloin näyttely, joka käsitteli Kiinan kärsimyksiä vieraiden valtioiden vallan alla 1800-luvun puolivälistä lähtien ja maan uutta nousua kommunistisen puolueen johdolla.

Xin toive kansallisesta heräämisestä tulkittiin Kiinan tahdoksi palata supervaltojen joukkoon ja palauttaa Kiinan historiallinen asema maailman rikkaimpana ja edistyksellisimpänä maana, jota muut ihailevat, kadehtivat ja pelkäävät.

Sittemmin Xi on laajentanut kiinalaisen unelman käsitettä ja tehnyt siitä jokaisen kansalaisen tavoitteen. Nyt unelmaan kuuluu ”maltillisesti hyvinvoivan yhteiskunnan” rakentaminen ja sitä kautta kansalaisten omien unelmien toteuttaminen. Tosin kiinalaisten unelmat voivat kommunistisen puolueen mukaan toteutua vain jos Kiina saavuttaa tavoitteensa valtiona. Yksilöiden toiveet ovat siis alisteisia valtiolle. Tätä Kiina voi käyttää oikeutuksena sensuroidessaan mediaa ja internetiä sekä hiljentäessään toisinajattelijoita.

Kiinalaista unelmaa analysoineet tutkijat katsovat sen olevan puolueen vastaus Kiinaa vaivaavaan arvotyhjiöön. Maa teki Maon kuoleman jälkeen ideologisen täyskäännöksen ja suuntasi kovaa vauhtia kohti kapitalismia. Suuri osa kiinalaisista rikastui, mutta osa myös kärsi. Miljoonat valtionyhtiöiden työntekijät menettivät elinikäisiksi luulemansa työpaikat ja sosiaaliturvansa. Kilpailu työpaikoista on nyt kovaa, ja kiinalaiset taistelevat päiväkoti-ikäisistä asti paikoista parhaisiin yliopistoihin.

Jos raha on ainoa arvo Kiinassa, miksi maata johtaa kommunistinen puolue ja miksi Kiinan väitetään olevan sosialistinen valtio? Modernin ajan tuoma hämmennys on saanut kymmenet miljoonat kiinalaiset etsimään vastausta Maon aikana vainotuista uskonnoista. Etenkin kristinuskon suosio huolettaa puoluetta, joka onkin kiristänyt otteitaan epävirallisista kirkoista.

Ideologinen kasvatus kuuluu yhä kiinalaisten koululaisten arkipäivään. Longhuan kommunistimarttyyrien hautausmaa on shanghailaisten lasten luokkaretkikohde.

Kurssityössäni vertasin kiinalaista unelmaa amerikkalaiseen unelmaan. Sen käsitteen kehitti 1930-luvun alussa historioitsija James Truslow Adams. Toisin kuin kiinalainen unelma, jenkkiversio ei ole ylhäältä alas annettu, vaan historian kuluessa kehittynyt kansalliseetos.

Amerikkalainen unelma on yksilökeskeinen: jokaisella pitäisi olla oikeus tavoitella onneaan kykyjensä ja taitojensa mukaan. Sen perusta on maan itsenäisyysjulistuksessa, jossa sanotaan että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja heillä on luovuttamaton oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Valtion tehtävänä on taata nämä oikeudet ja pysyä poissa kansalaisten tieltä.

Kiinalainen unelma on kollektiivinen ja valtiokeskeinen. Kiinan kommunistinen puolue on historiansa aikana osoittanut, että se on ollut valmis kiistämään kansalaisiltaan kaikki kolme USA:n itsenäisyysjulistuksessa mainittua oikeutta. Puhe kiinalaisesta unelmasta ei muuta tätä faktaa. Se vain paketoi diktatuurin oikeutuksen uuteen kääreeseen.

Mielenkiintoinen tarkastelun kohde on se, kuinka hyvin amerikkalainen unelma toteutuu nyky-Yhdysvalloissa. Törmäsin esseetä valmistellessani Pew-tutkimuskeskuksen viime vuonna tekemään kyselyyn, jossa kysyttiin, mikä on vastaajien mielestä amerikkalaisessa unelmassa olennaista. Ylivoimainen ykkönen oli vapaus valita miten haluaa elää. 77 prosenttia vastaajista valitsi tämän. Rikastuminen oli olennaista vain 11 prosentin mielestä.

Demokraattisenaattori Bernie Sanders julkaisi hiljattain sosiaalisessa mediassa videon, jossa kirjan Pohjoismaisesta yhteiskuntamallista kirjoittanut Anu Partanen (entinen Imagen toimituspäällikkö ja HS-säätiön stipendiaatti, joka nykyisin asuu Yhdysvalloissa) selittää, miksi Suomi on nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi. Partanen näkee, että ytimessä on suomalainen versio sosialismista, eli hyvinvointivaltio. Ilmainen ja laadukas koulutus, puoli-ilmainen terveydenhuolto, tuettu päivähoito ja työttömyysturva antavat ihmisille mahdollisuuden etsiä omia polkujaan elämässä ilman suurta pelkoa toimeentulosta. Valtion tehtävänä on tukea kansalaisiaan ja sitä kautta taata heidän vapautensa.

Vaikka maailma on muuttunut, Kiinan kommunistinen puolue vannoo yhä Marxin ja Engelsin oppien nimeen. Marxin syntymän 200-vuotispäivää juhlittiin täällä näyttävästi toukokuussa. Tosin Shanghain Fuxingin-puistossa sijaitsevan Marxin ja Engelsin patsaan edusta on paikallisten asukkaiden uhkapelikäytössä.

Ryhdyin videon nähtyäni miettimään omaa elämääni. Partasen kuvailemat asiat ovat kohdallani toteutuneet täysin. Ilman ilmaista yliopistokoulutusta, opintotukea ja nyt nauttimaani opintovapaata en olisi ollut vapaa tekemään nykyisiä valintojani. Suomalainen unelma on kuin paranneltu versio amerikkalaisesta, kiinalaisesta unelmasta puhumattakaan.

Jälkikirjoitus: Tämä oli viimeinen blogikirjoitukseni Kiinasta. Palaan Suomeen ensi viikon alussa monta kokemusta rikkaampana ja toivottavasti hieman viisaampana. Suuri kiitos HS-säätiölle, jonka avokätinen tuki mahdollisti elämäni opettavaisimman vuoden.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment