Columbian kevätlukukausi päättyi juhlahumuun – datajournalismin opinnot jatkuvat kesän ajan

23.05.2023
In: Columbia
Avatar photo

Juhana Rossi

Juhana Rossi opiskelee datajournalismia lukuvuoden 2022–2023 Columbian yliopiston journalismikoulun Master of Science in Data Journalism -ohjelmassa New Yorkissa.

Kevätlukukausi päättyi Columbian yliopistossa perjantaina 12.5., ja akateemisen vuoden kierto huipentui keskiviikkona 18.5. pidettyyn koko yliopiston laajuiseen valmistujaisjuhlaan. Juhlaa varten oli kampukselle pystytetty katsomo- ja muita rakenteita parin viikon ajan.

Columbian yliopiston valmistujaisjuhlaan eli commencement-seremoniaan osallistui yli 10 000 ihmistä yliopiston kampuksella. Kuva: Department of Public Safety at Columbia University

Juhlapäivänä kampukselle kokoontui arviolta 10 000 ihmistä. Isoimman yhtenäisimmän joukon muodostivat nelivuotisen perustutkinnon eli bachelor-tasoisen tutkinnon suorittaneet opiskelijat. Heidän lisäkseen seremoniaan osallistuivat tietenkin kaikkien eri oppisuuntien kouluista valmistuneet jatkotutkinto-opiskelijat.

Myös datajournalismin opiskelijat oli kutsuttu sekä valmistujaisjuhlaan eli commencement-seremoniaan että journalismikouluun omaan erilliseen valmistujaisjuhlaan. Harkinnan jälkeen jäin kummastakin pois.

Ajatustani ohjasi tunnollisuus: olisi tuntunut oudolta juhlia tutkinnon suorittamista, kun tutkinto on yhä kesken. Meillä datajournalismin opiskelijoilla on vielä tutkintovaatimusten mukaista työtä edessä vajaan kolmen kuukauden verran.

Juhlahumu tarttui silti minuunkin, sillä järjestelyt muuttivat liikkumista kampuksella ja yksittäiset koulut pitivät omia lukukaudenpäättäjäisiään kampuksella samaan aikaan, kun journalismikoulussa pidettiin viimeisiä oppitunteja.

Columbian yliopiston insinööritieteiden koulusta valmistuneet opiskelijat kantoivat valmistujaisissa 18.5. punaisia puhallettavia vasaroita. Kuva: Department of Public Safety at Columbia University

Työt siis jatkuvat, mutta suurimman osan tutkintovaatimuksista olen suorittanut. Keväällä perehdyimme muun muassa lineaariseen ja logistiseen regressioon datajournalismin työkaluina. Harjoitustöissäni sovelsin lineaarista regressiota Yhdysvaltain lentoasemien liikennetilastoihin ja pyrin tunnistamaan, mitkä lentoasemat kärsivät pysyviä menetyksiä lentoyhteyksissä covid-19-pandemian aikana.

Uutisorganisaation johtamisen kurssilla pohdimme, kumpi tuottaa enemmän liikevaihtoa, sivunäytöt vai tilaukset, ja millaisista journalistisista sisällöistä yleisö haluaa verkossa maksaa. Saimme oppia myös siitä, miten työnantajat reagoivat Yhdysvalloissa, kun toimittajat haluavat järjestäytyä toimitusosastoksi ja neuvotella kollektiivisen työehtosopimuksen työnantajan kanssa.

Yhdysvalloissa tällainen ammattiyhdistyspohjainen järjestäytyminen on journalismissa työnantaja- ja usein jopa toimituskohtaista. Suomessa on vakiintunut alakohtainen työehtosopimus, joka määrittää alakohtaiset yleiset pelisäännöt ja -käytänteet.

Journalismin historian kurssilla opin tuntemaan monia toimittajia, jotka olivat ylittäneet massiivisia rakenteellisia ja henkilöön liittyneitä esteitä tehdäkseen merkityksellistä journalismia. Tällaisia esteitä ovat olleet esimerkiksi sukupuoli ja ihonväri.

Esteitä ylittäneitä toimittajia olivat Ida B. Wells-Barnett, Marvel Cooke ja Vera Connolly. Wells-Barnett kampanjoi julkaisemiensa lehtien avulla mustaan väestönosaan kohdistunutta raakaa väkivaltaa vastaan. Cooke ja Connolly tekivät aikaa kestänyttä tutkivaa journalismia ja antoivat äänen ihmisille, jotka oli suljettu valtavirran yhteiskunnallisen osallistumisen ja keskustelun ulkopuolelle.

Journalismikoulu järjesti myös erillisen tilaisuuden eli journalismin päivän, jossa koko koulun yhteisö oli paikalla. Tilaisuudessa jaettiin joukko tunnustuksia sekä koulun ulkopuolisille journalisteille että kuluvan lukuvuoden opiskelijoille, jotka olivat kunnostautuneet erityisesti.

Journalismikoulun dekaani Jelani Cobb johti journalismipäivän juhlan seremonioita, joihin kuului tunnustusten jako erityisesti ansioituneille opiskelijoille. Kuva: Juhana Rossi

Parin tunnin mittaisessa tilaisuudessa iloittiin hienoihin suorituksiin yltäneiden opiskelijoiden puolesta. Palkinnon sai esimerkiksi uusiseelantilaisen toimittajan kirjahanke, joka käsittelee Yhdysvaltain liittovaltion kolonialistista hallintoa Kwajaleinin atollilla Tyynellämerellä, sekä newyorkilaisen toimittajan artikkeli, jossa huonomaineisella Rikers Islandin vankilasaarella pitkiä aikoja eristyssellissä pidetyt vangit kertovat kohtelustaan.

Yhteistä palkituille töille oli se, että ne edustivat samaa työtä mitä Wells-Barnett, Cooke ja Connolly tekivät aikoinaan. Työt paljastivat vääränlaista vallankäyttöä ja antoivat äänen ihmisille, joiden ääntä ei tavallisesti kuulla.

Kampus on nyt hiljentynyt. Toki meitä kesälukukaudella opiskelevia opiskelijoita kampuksella liikkuu, ja myös erilaiset kesäkoulut tuovat uusia kasvoja kampukselle.

Oma opiskelija-asuntolani on tyhjentynyt myös. Suurin osa talon asukkaista on ollut oikeustieteen opiskelijoita. He raatoivat suorittaakseen kolmen vuoden mittaisen vaativan tutkinnon, jonka hinta on runsaat 300 000 euroa.

Nyt he työllistyvät lähiviikkoina ja -kuukausina, monet arvovaltaisiin lakiasiaintoimistoihin ja toiset ansioitumaan julkisen vallan palveluksessa syyttäjinä ja juristeina. Heidän joukossaan on monta tulevaa monimiljonääriä ja globaalia vaikuttajaa.

Kehenkään en heistä varsinaisesti tutustunut, mutta lyhyen hetken elimme samassa nuhjuisessa kerrostalossa, tervehdimme porraskäytävässä ja odotimme pesutuvassa kuivausrummun vapautumista.

Minä elän vielä hetken näissä ympyröissä. Siten vuosi maineikkaassa yliopistossa kiertää: käymään tänne tullaan eikä olemaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment