Helmikuun alussa alkanut innovaatiojournalismin ohjelma Stanfordin yliopistossa on paljastanut itselleni jo epämiellyttäviä totuuksia ajasta, jossa elämme, sekä itsestäni. Totuus alkoi paljastua ripeää vauhtia, kun astelin lentokoneesta maankamaralle San Franciscossa.  Tarkoitukseni oli vuokrata auto, ostaa kartta ja ajaa uuteen Kalifornian kotiini Corina Waylle Palo Altoon. Lentoasemalta ei löytynyt sellaista karttaa, jonka avulla olisin löytänyt uudelle asunnolleni, …

”Painettu sanomalehti elää vielä pitkään, sillä sitä tarvitaan sekä junassa että sytykkeeksi tulen tekoa varten”, ennusti filosofi Onora O’Neil Cambridgen yliopistosta. O’Neil vieraili puhujana seminaarissa, jossa on talven mittaan pohdittu median yhteiskuntavastuuta. Kumpaankaan yllä mainittuun tarpeeseen verkkolehti ei kelpaa, ja siksi ne riittävät O’Neilille syiksi uskoa, että painettu lehti säilyy vielä pitkään. 

Varmasti puolet ystävistäni muistutti lähtiessä, että “varo sitten sitä lihomista siellä Amerikassa”.  Varoitus oli toki paikallaan: kun olin edellisen kerran täällä vuoden, lihoin kymmenkunta kiloa.  Nyt jaksoin stressata syömistä ensimmäisen kuukauden ajan, ja laihduin pari kiloa. Mutta heti kun huomio herpaantui, painoa alkoi kertyä lisää. 

”Hoidetaan kämppä Berliinistä, ne on halpoja siellä”, lauloi Samuli Putro pari vuotta sitten ilmestyneellä soololevyllään. Ja moni suomalainen taiteilija, opiskelija ja elämäntaiteilija on toteuttanut ajatuksen. Helsingin vuokratasoon tottuneelle Berliini voikin parhaimmillaan olla paratiisi. Vuokra-asuntoja on tarjolla paljon, ja ne ovat meikäläisittäin edullisia. 

Saksa on teknologian, raskaan teollisuuden, modernin suunnittelun ja kaiken edistyksellisyyden tyyssija. Mutta kun maahan laskeutuu sitkeä ja kirpeä matalapaine, niin EU-jätti syöksyy halvaannuttavaan pakkassokkiin.  Lumi, jää ja kymmenen asteen miinuskelit ovat ottaneet Saksan ja siinä sivussa Berliinin panttivangikseen.