Berliinissä herättää usein ihmetystä se, että monissa baareissa, ravintoloissa sekä kahviloissa tupakoidaan edelleen sisällä. Hämmentynyt turisti raaputtelee päätään – eikös se tupakkalaki koskekaan kaikkia EU-maita?

Vuonna 1999 presidenttiehdokas George W. Bushilta kysyttiin tv-vaalitentissä, kuka poliittinen filosofi on hänen suosikkinsa. “Jeesus”, Bush vastasi. Vieressä istunut republikaaniehdokas Orrin Hatch kiirehti sanomaan: “Samaa mieltä.” Sitten tentin juontaja siirtyi seuraavaan kysymykseen.

Mitä on berliiniläinen suurkaupunkilaisuus? Se vaihtelee, mutta on keskimäärin jonkinmoinen yhdistelmä sallivuutta, välinpitämättömyyttä ja mind your own damn business -asennetta. Elä ja anna toistenkin elää vallitsee erityisesti itäisessä Berliinissä kuten boheemissa ja kansainvälisessä Prenzlauer Bergissä. Siksipä onkin ollut häkellyttävää huomata, että tuota rentouden tyyssijaakin pystyy järkyttämään. Eikä siihen tarvittu kuin muuttoaallollinen svaabeja.  

Oletko käynyt Oxfordissa? Jos olet, todennäköisesti kävelit Radcliffe Squarella ja näit ympyränmuotoisen kirjaston, 1700-luvun puolivälissä rakennetun Radcliffe Cameran. Sen jälkeen kävit katsomassa Christ Church Collegen suurta salia, joka on Potter-elokuvien Tylypahkan ruokasalin esikuva. Lisäksi kurkit pienempien collegejen sisäpihoille ja bongailit maisemia, jotka ovat tuttuja Morsesta, Lewisistä ja Endeavourista.

Kiina muuttuu lujaa, tämä tiedetään. Mutta kiinalaiset muuttavat maailmaa vauhdikkaasti myös Kiinan ulkopuolella. Kiinalaisten jätti-investoinneilla rakennellaan teitä, siltoja ja rautateitä eri puolille Afrikkaa. Atlantin toiselle puolella Nicaraguassa aloitellaan Panaman kanavan kilpailijan rakentamista kiinalaisrahalla. Pohjoismaissa taas muistetaan hyvin kiinalaismiljardööri, joka havitteli Islannista parin sadan neliökilometrin kokoista maapalaa.