Vastaus ei ilmeisesti ollut vitsi. Tuijotin epäuskoisena erään suuren mediatalon toimittajaa. Toimittajalta oli kysytty, onko hän huolissaan monimuotoisuuden puutteesta toimituksissa. Britanniassa iso osa journalisteista päätyy alalle Oxfordin ja Cambridgen huippuyliopistojen kautta. Toimittaja ei myöntänyt ongelmaa. Hän sanoi, että heidän toimituksessaan työskentelee toimittajia myös Harvardista ja Yalesta. Odotin, että toimittaja naurahtaisi, mutta hänen ilmeensä ei värähtänyt. …

En aio osallistua yhteenkään seminaariin, jossa käsitellään valeuutisia. Niin julistin ennen kuin pakkasin matkalaukkuuni toiveikkaasti sandaalit ja lähdin journalismifestivaaleille Italiaan. Minä ja Oxfordin toimittajakollegani vietimme toissa viikolla neljä päivää Perugian journalismifestivaaleilla. Päivät istuimme luennoilla, illat hyisen kevättuulen viilentämillä terasseilla. Molemmilla puhuttiin journalismin tulevaisuudesta. Olin jo etukäteen päättänyt, että vältän seminaareja valitessani kahta aihetta: valeuutisia ja …

Otsikon kysymys esitettiin vastikään Perugiassa Italiassa kansainvälisillä journalismifestivaaleilla. Tarvitaanko meitä yhä vuonna 2030 eli 13 vuoden päästä? Ketäpä ei kiinnostaisi oman ammattinsa tulevaisuus. Perugiassa paneelikeskustelu veti ison salin niin täyteen, että istumapaikat loppuivat kesken. Journalistiikan professori George Brock City Universitystä Lontoosta totesi, että tulevaisuudessa ajatus erillisestä toimittajien ammattikunnasta voi tuntua suorastaan oudolta. Oliko tosiaan, että …

Oxfordin-kotimme kylpyhuoneen pesualtaasta sojottaa kaksi hanaa. Toisesta virtaa liian kylmää vettä, toisesta liian kuumaa. Pese siinä sitten käsiä. Jokainen Britanniassa matkustanut on varmasti törmännyt muinaishistorialliseen hanajärjestelmään. Vaikka joihinkin uusiin tai remontoituihin taloihin on asennettu moderneja sekoittajia, lukuisista löytyy yhä perinteinen kahden hanan järjestelmä. Kädet pestään pikaisesti kylmällä vedellä. Esimerkiksi parranajoa varten pesualtaaseen laitetaan tulppa ja …

Ihmiset eivät enää jaksa lukea pitkiä juttuja. Some on kutistanut keskittymiskykymme Instagram-kuvan mittaiseksi, eikä kännykän näytöltä jaksa tihrustaa ikuisuuteen skrollautuvaa juttua. Sellaisiin väitteisiin törmää usein, kun elättää itsensä kirjoittamalla 12 000 merkin mittaisia juttuja. Viimeistään täällä Oxfordissa olen alkanut uskoa siihen, etteivät ne pidä paikkaansa. Kyllä, ihmiset rakastavat maanantaiahdistuksen täydellisesti tiivistäviä meemejä. Se, että yhden …