Erikoinen kommentti ei ilmeisesti ollut vitsi – kenen ääni kuuluu brittimediassa?

18.04.2017
In: Oxford
Avatar photo

Panu Karhunen

Panu Karhunen opiskelee lukuvuoden 2016-2017 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

Vastaus ei ilmeisesti ollut vitsi. Tuijotin epäuskoisena erään suuren mediatalon toimittajaa.

Toimittajalta oli kysytty, onko hän huolissaan monimuotoisuuden puutteesta toimituksissa. Britanniassa iso osa journalisteista päätyy alalle Oxfordin ja Cambridgen huippuyliopistojen kautta.

Toimittaja ei myöntänyt ongelmaa. Hän sanoi, että heidän toimituksessaan työskentelee toimittajia myös Harvardista ja Yalesta.

Odotin, että toimittaja naurahtaisi, mutta hänen ilmeensä ei värähtänyt. Journalisti jatkoi puhumista.

Jos toimituksessa työskentelee vain huippuyliopistojen kasvatteja, kenen ääni kuuluu mediassa? Ovatko uutistoimitukset tarpeeksi monimuotoisia vai istuuko näyttöpäätteiden edessä keski-ikäisiä valkoisia miehiä ja naisia, jotka ovat käyneet samat koulut ja elävät samanlaista elämää?

Toimittajakunta täysin akateemistunut

Reuters-instituutti selvitti joulukuussa 2015 brittitoimittajien taustoja. Vuosina 2013-2015 uransa aloittaneista toimittajista 98 prosentilla on kandidaatin tutkinto ja 36 prosentilla maisterin tutkinto.

En ole itse opiskellut aiemmin yliopistossa, mutta olen sitä mieltä, että koulutus kannattaa lähes aina. Raportin mukaan ammattikunnan akateemistumisella voi kuitenkin olla ei-toivottuja vaikutuksia, jos se johtaa toimittajien sosio-ekonomisen taustan yksipuolistumiseen. Kun yliopistojen lukukausimaksut kasvavat ja kilpailu opiskelupaikoista kiristyy, akateemistumisesta voi tulla ongelma.

Nimettömänä pysyttelevä työläistaustainen opiskelija valitti Guardianissa, että parhaat journalismikurssit eivät ole mahdollisia ”ihmisille, joilla ei ole uskomattoman anteliaita vanhempia”. Opiskelija ei saanut stipendiä, joten hän jätti yliopiston.

Reuters-instituutin selvityksessä nousi esille muitakin kipukohtia. Esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat vahvasti aliedustettuina brittitoimituksissa. Naisten osuus ammattikunnasta on huomattava, mutta johtavissa tehtävissä heitä on paljon vähemmän kuin miehiä.

Noin puolet journalisteista on poliittisesti kallellaan vasemmalle, toinen puoli jakautuu keskustan ja oikeiston kesken. Kun hierarkiassa liikutaan ylöspäin, oikealle kallellaan olevien journalistien osuus kasvaa.

On myös kiinnostavaa kurkistaa, ketkä Britanniassa vetävät journalismin suuria linjoja. Sutton Trust -järjestö on selvittänyt sadan Britannian ”johtavan” journalistin koulutustaustoja.

Esiin piirtyy varsin elitistinen kuva. Johtavien journalistien tie käy usein kalliin yksityiskoulun ja huippuyliopiston kautta toimitustyöhön Lontooseen.

Briteistä seitsemän prosenttia on käynyt yksityiskoulua, mutta johtavista journalisteista 51 prosenttia. Alle yksi prosentti briteistä on opiskellut Oxfordissa tai Cambridgessa, kun johtavista journalisteista 54 prosenttia on päntännyt näissä huippuyliopistoissa.

Paikallismedian ahdinko raivaa tilaa valheille

Onko toimittajan taustalla mitään väliä? Eikö varakkaan perheen kasvatti voi kirjoittaa hyvää juttua kodittomista? Voi varmasti.

Ammattinsa osaava journalisti pyrkii tietysti objektiivisuuteen, mutta valitettavasti objektiivisuus on ihanne, jota kukaan ei pysty täydellisesti saavuttamaan. Toimittajan tausta vaikuttaa työhön – aina uutiskriteereistä haastateltavien valintaan ja juttujen kirjoittamiseen.

Tietääkö Oxfordista tai Cambridgesta valmistunut lontoolaistoimittaja, mitä Bostonin pikkukaupungissa Lincolnshiressa asuva putkimies ajattelee? Todennäköisesti ei. Sen verran yllätyksenä esimerkiksi Brexit-äänestyksen tulos näytti tulleen brittimedialle. Bostonissa yli 75 prosenttia äänesti Britannian EU-eron puolesta.

Pikkukaupungin putkimiehen on entistä vaikeampi löytää häntä koskevia uutisia perinteisestä mediasta, sillä paikallislehdistö on ollut viime vuosina syöksykierteessä. Press Gazette kertoi viime joulukuussa, että lähes 200 paikallislehteä on lakkautettu Britanniassa sitten vuoden 2005. Myös suurempien medioiden aluetoimituksia on ajettu alas.

Kun kansa vieraantuu perinteisestä mediasta, valheille ja valemedioille jää tilaa temmeltää. Populistit pääsevät syyttämään mediaa eliitin äänitorveksi. Se tehoaa globalisaation kelkasta pudonneille, jotka kokevat, ettei kukaan kuuntele heitä. He antavat valtakirjan pikaruokakauppiaille. Hampurilainen täyttää hetkeksi vatsan, mutta ei vie kunnolla nälkää – vaan tuo diabeteksen.

Sama ilmiö näkyy Yhdysvalloissa. Yhä useampi toimittaja työskentelee länsi- ja itärannikon liberaaleissa kaupungeissa. Samalla saattaa unohtua, mitä muualla ajatellaan. Joku voi vaikka äänestää valtaan Donald Trumpin.

Hallitseeko PPE-tutkinto maata?

Pienen piirin ongelma ei koske Britanniassa pelkästään journalismia vaan laajemmin yhteiskuntaa. Yksi erikoisuuksista on Oxfordin yliopiston PPE-tutkinto (philosophy, politics and economics), jonka on 97 vuoden aikana suorittanut suuri joukko Britannian valtaapitäviä. Guardian väitti helmikuussa, että ”PPE-tutkinto hallitsee Britanniaa”.

Tutkinnon on väitetty olevan aikansa elänyt. Kriitikoiden mielestä britti-imperiumin suuruuden vuosina luotu alempi korkeakoulututkinto ei vastaa nykypäivän politiikan haasteisiin.

Guardianin jutussa maalataan hupaisa kuva tavallisesta maanantaista (13.4.2015) Britannian politiikassa. Työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Miliband julkisti aluksi puolueensa vaaliohjelman. Sitä kommentoivat BBC:n politiikan toimituksen päällikkö Nick Robinson, BBC:n taloustoimituksen päällikkö Robert Peston ja taloustutkimusinstituutti IFS:n johtaja Paul Johnson. Vaaliohjelmaa kritisoi konservatiivipuolueen pääministeri David Cameron. Pääministerin kritiikkiin vastasi varjohallituksen valtiovarainministeri Ed Balls.

Mitä yhteistä yllä mainituilla on? He ovat tietysti kaikki miehiä, mutta sen lisäksi jokainen heistä on suorittanut Oxfordin yliopiston PPE-tutkinnon. Eikä se tuohon jäänyt. Guardianin lista kyseisen päivän PPE-poliitikoista ja -toimittajista jatkui vielä kymmenellä nimellä.

Vähempikin saattaa johtaa putkinäköön.

***

Kirjoituksen kuvitus: Photoroyalty / Freepik ja Freepik

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment