Elin viikon Facebook-kuplassani – heti ensimmäisenä aamuna ahdisti

13.02.2017
In: Oxford
Avatar photo

Panu Karhunen

Panu Karhunen opiskelee lukuvuoden 2016-2017 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

Nostiko Facebook Donald Trumpin valtaan? Kallistiko sosiaalinen media Britannian Brexitin puolelle?

Näitä kysymyksiä on pohdittu ympäri maailmaa viime kuukausien aikana.

Puhutaan sosiaalisen median kaikukammioista, joissa keskustelun valtaavat samanmielisten näkemykset. Luemme, tykkäämme ja jaamme juttuja ja päivityksiä, jotka pönkittävät omaa maailmankuvaamme. Näkemyksemme vahvistuvat, vaikka tieto olisi valetta.

Päätin tehdä ihmiskokeen. Sulkeuduin viikoksi Facebookiin. Halusin selvittää, onko Facebook-kuplaa olemassa ja jos on, millainen kupla on ja miltä maailma näyttää sen läpi.

Kokeen säännöt olivat seuraavat:

  1.  Luen ja katson vain niitä uutisia, joita Facebookin aikajanalleni ilmestyy. En saa lukea uutisia sanomalehdistä, kuunnella radiouutisia tai katsoa televisiouutisia.
  2. Jos Facebookissa tarjottu linkki vie uutismedian nettisivuille, saan lukea vain kyseisen uutisen. En saa lähteä seikkailemaan sivustolla muiden uutisten perässä.
  3. En käytä myöskään Twitteriä viikkoon. Toki Twitterissäkin muodostuu kuplia tai koko Twitter saattaa olla kupla, mutta viime aikojen keskustelussa Facebook on noussut vahvemmin esille.
  4. Kokeen jälkeen yritän selvittää, mistä tärkeistä ja mielenkiintoisista uutisista jäin paitsi.
  5. Testi kestää viikon aikavälillä 20.-27. tammikuuta. Tiedän, että viikko on lyhyt aika, mutta sinä aikana saan varmasti käsityksen ilmiöstä.

Elämä Oxfordissa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden kokeeseen. Päivätyössäni Ilta-Sanomien toimituksessa en siihen pystyisi, sillä uutisten jatkuva seuraaminen kuuluu olennaisena osana työhöni. Pieni myönnytys minun oli kuitenkin tehtävä: sain etsiä ja lukea tutkimustyöhöni liittyviä uutisia.

Yleensä seuraan päivittäin uutisia Ilta-Sanomista, Helsingin Sanomista, Guardianista ja BBC:ltä. Vierailen säännöllisesti myös Financial Timesin ja Ylen sivuilla sekä satunnaisesti monilla muilla sivustoilla. Välillä katson televisiouutisia, kuuntelen radiouutisia tai ostan perinteisen paperilehden.

Kahdeksan huomiota viikon varrelta

1. Sirpaleinen maailma ahdisti

Heti ensimmäisestä aamusta alkaen ahdisti yllättävän paljon. Uutisia vyöryi eteeni, mutta kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa. Maailma näytti kovin pirstoutuneelta.

Yleensä luotan siihen, että saan uutisten kautta riittävän kattavan kuvan maailmasta. Samalla tietysti tiedän, että kuva ei ole täydellinen.

Oxfordin yliopiston internet-instituutin johtajan Helen Margettsin mukaan olemme siirtymässä aikakaudelle, jonka tunnusmerkkejä ovat monimuotoisuus, epäyhtenäisyys, epälineaarisuus ja se, että olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme. Margetts kutsuu ilmiötä kaoottiseksi pluralismiksi.

Politiikka on sekavampaa kuin aiemmin. Margetts kirjoittaa Maailman talousfoorumin nettisivuilla, että kaoottinen pluralismi tekee vapaista demokratioista järjestäytymättömämpiä, epävakaampia ja arvaamattomampia.

Margettsin mielestä demokraattisten instituutioiden pitää jatkossa vastata paremmin tyytymättömyyteen, epätasa-arvoon ja ulkopuolisuuden tunteeseen, jotka ovat polttoainetta nykypäivän populismille. Sosiaalista mediaa täytyy käyttää puhumisen lisäksi myös ihmisten kuuntelemiseen – eikä ainoastaan vaalien aikaan.

2. Tarjonta oli aluksi monipuolista…

Aluksi Facebook-virrassani esiintyi kirjavasti uutisia lukuisilta eri medioilta. Sain eteeni juttuja, jotka lipuivat sinne kuplani ulkopuolelta. Ilman Facebookia olisin tuskin törmännyt esimerkiksi Kuhmolaisen juttuun virheellisistä susihavainnoista tai Daily Mailin videoon koirasta, joka ei halua herätä.

Reuters-instituutin Digital News Reportin tulokset tukevat havaintoani. Sen mukaan sosiaalisen median käyttäjät saavat uutisensa keskimäärin useammasta lähteestä kuin ne, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa.

Reuters-instituutin tutkimusjohtaja Rasmus Kleis Nielsen ja tutkija Richard Fletcher tosin huomauttavat, että uutislähteiden kirjavuus ei aina johda monipuolisempaan uutistenkulutukseen. On mahdollista, että ihminen seuraa uutisia useista välineistä, mutta ne kaikki edustavat samanlaista poliittista tai ideologista suuntausta.

3. Sitten presidentti valtasi aikajanani

Viikon edetessä eri uutismedioiden määrä pysyi monipuolisena, mutta aihepiiri kaventui. Siitä piti huolen valtameren takana rymistellyt uusi presidentti.

Pian alkoi tuntua siltä, että Donald Trump tulee korvista ulos. Huippupäivä oli sunnuntai, jolloin uutisissa kiisteltiin siitä, paljonko Trumpin perjantaisissa virkaanastujaisissa oli yleisöä. Useat kaverini jakoivat muun muassa Slaten jutun valehtelevasta lehdistöpäälliköstä ja AJ+:n videon pötyä puhuvasta presidentistä. Trumpia puolustavia uutisia ei eteeni ilmaantunut.

Vaalien jälkeen keskusteltiin siitä, auttoivatko Facebookissa tehokkaasti levinneet valeuutiset Trumpin valtaan. Tutkittua tietoa ei vielä oikein ole. Osa asiantuntijoista arvelee, että valeuutiset lähinnä vahvistivat Trumpin kannattajien uskoa ja saattoivat houkutella nukkuneita uurnille.

4. Mielipidekirjoitukset kukoistivat

Facebook tarjosi minulle runsaasti mielipidekirjoituksia ja kärkkäitä kolumneja. Tunteita herättävät kirjoitukset leviävät tehokkaasti sosiaalisessa mediassa – usein ”kovien” uutisten kustannuksella.

5. Paljon suoria lähetyksiä ja kevyitä videoita

Facebook on painottanut livevideoita algoritmissaan. Se näkyi myös testiviikolla.

Esimerkiksi Trumpin virkaanastujaispäivänä aikajanalleni ilmestyivät samaan aikaan BBC:n, NBC:n, ABC Newsin ja New York Timesin suorat lähetykset Washington D.C:stä.

Lähetykset olivat selostamatonta kuvamattoa, jonka päälle kahtia jakautunut kansa tykitti mielipiteitään presidentistä. Olisin kaivannut asiantuntijaa taustoittamaan tapahtumia.

Facebook tarjosi myös runsaasti perinteisiä videoita, jotka olivat lähes poikkeuksetta ulkomaisilta mediataloilta. Useimpien aiheet olivat kevyitä: Saturday Night Liven sketseistä Obaman perheen koiriin.

6. Vain kaksi valeuutista

Facebookista valeuutisten levittäjänä on puhuttu paljon. Viikon aikana kuplaani osui vain kaksi kirjoitusta, joita voi pitää valeuutisina.

Ensimmäisessä väitettiin (vailla mitään todisteita), että Euroopan pakolaiskriisi oli suuri salaliitto eurokriisin, vapaakauppasopimuksen ja EU:n kriisin peittämiseksi. Toisessa neuvottiin tekemään ”antibiootteja” kotona. Rohtoon tarvittiin muun muassa kurkumaa, etikkaa ja valkosipulia.

Mietin, miltä mahtaa näyttää valeuutisia päivittäin lukevan ja jakavan ihmisen Facebook-kuplassa. Tutkimusten mukaan uskomme huhuun sitä enemmän, mitä enemmän huhua toistetaan.

Professori Nicholad DiFonzo kertoo New York Timesissa testistään, johon osallistui joukko republikaaneja ja joukko demokraatteja. Heidän tehtävänään oli keskustella toiseen puolueeseen liittyvistä, halventavista huhuista. Kun ryhmässä oli ainoastaan saman puolueen kannattajia, usko huhuihin vahvistui, mutta kun ryhmät sekoitettiin, ilmiö ei enää toistunut.

7. Mistä jäin paitsi?

Testin jälkeen yritin selvittää, mistä uutisista jäin paitsi. Esimerkiksi seuraavat jutut olisivat kiinnostaneet, jos ne olisivat osuneet aikajanalleni:

  • Perussuomalaisten kannatus laski HS-gallupissa 8,6 prosenttiin.
  • 16 ihmistä kuoli bussiturmassa Pohjois-Italiassa.
  • Euroopan oikeistopopulistien johtajat tapasivat Koblenzissa Saksassa.
  • Ranskan keskustaoikeiston presidenttiehdokas François Fillon joutui skandaalin keskelle. Hän oli maksanut vuosien ajan vaimolleen palkkaa valtion varoista.
  • Trump vauhditti osakekurssit lentoon Yhdysvalloissa.

Kaipasin myös jalkapallouutisia ja Brexit-juttuja. Ensimmäinen Brexit-uutinen ilmestyi aikajanalleni vasta viidentenä testipäivänä. Sekin oli Wall Street Journalin maksama linkki lähes viikon vanhaan uutiseen. Samana päivänä luin tosin BBC:n uutisen korkeimman oikeuden päätöksestä, jonka mukaan eroneuvotteluiden aloittaminen vaatii parlamentin hyväksynnän.

8. Paikallisuutisia ei juuri näkynyt

Seuraan nykyisen kotikaupunkini uutisia Oxford Mailista ja pääkaupunkiseudun uutisia Länsiväylästä ja Helsingin Sanomista. Nyt paikallisuutisia ilmestyi aikajanalleni todella vähän.

Paikallisuutiset jakautuivat selvästi kahteen kategoriaan: riittävän suuret, kansallisen uutiskynnyksen ylittävät uutiset tai elämän erikoiset sattumukset. Esimerkiksi pienistä, elämäämme vaikuttavista kuntatason päätöksistä ei Facebookissa kerrottu.

Kaksi kaveriani jakoi Aamupostin vihaisen mielipidekirjoituksen keski-ikäisestä miehestä, joka vaihtoi kananmunia rasiasta toiseen Riihimäellä. Se oli hilpeä muttei kovin tärkeä.

Lisäksi moni kaverini jakoi uutisen siitä, kuinka mies ja 250-kiloinen sika parittelivat Oulussa. Otsikko kertoi ihan riittävästi.

Ennen elimme komeroissa, nyt kuplissa

Muodostuuko Facebookissa sosiaalisia kuplia? Ehdottomasti. Maailma minun Facebook-kuplani läpi näyttää varmasti hyvin erilaiselta kuin torniolaisen uusnatsin kuplasta.

Ovatko sosiaaliset kuplat uusi ilmiö? Eivät missään nimessä. Olemme aina hakeutuneet samanmielisten seuraan ja omaksuneet mielellämme tietoa, joka pönkittää maailmankuvaamme.

Ajattele esimerkiksi 1950-luvulla elänyttä metallimiestä, joka ammensi uutisensa työväenlehdestä ja tehtaanjohtajaa, joka otti oppinsa porvarillisesta lehdestä. He eivät eläneet kuplissa, he elivät komeroissa. Aiemmin kaikukammiot olivat paljon tiiviimpiä kuin nykyään.

Nykypäivän verkottuneen maailman myötä olemme siirtyneet sosiaalisista komeroista läpinäkyviin kupliin. Erimielisten maailma tunkeutuu silmiemme eteen useammin kuin ennen. Se tuntuu hämmentävältä ja pahaltakin. Koska emme osaa kommunikoida uudessa maailmassa, ilma täyttyy solvauksista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment