Fudanissa alkoi viime viikolla kevätlukukausi. Kampuksen valtasi tuttu pyöräruuhka. Katuruokaa, eläviä lemmikkikaneja ja kopioituja koulukirjoja kaupustelevat kärryt rullasivat paikoilleen. Mutta puolessa vuodessa moni asia oli muuttunut. Kun syyslukukauden alussa käytävillä seisoi jännittyneitä opiskelijoita skannaamassa toisiaan tutkivin katsein, nyt halailtiin ja poskisuudeltiin: Miten meni Koreassa? Oliko ihana nähdä perhettä Ghanassa? Suuri osa ulkomaalaisista opiskelijoista oli matkustanut …

Whooaaaa, kiljuu kiinalaisperhe, kun pieni veneen peräaalto kaataa heidät selälleen veteen. Kaikilla on yllään pelastusliivit indonesialaisen Nusa Lembonganin saaren kristallinkirkkaassa rantavedessä. Paikalla on kokonainen turistiryhmä, jolle vesi näyttää olevan hieman vieras elementti. You should be here -julistaa rantahiekkaan tökätty kyltti. Suuri osa kiinalaisryhmästä on kuitenkin 50×50 metrin suuruisella vesikaistaleella ottamassa selfieitä valtavien hellehattujensa alla, melomassa …

Kuluneella syyslukukaudella olen istunut kymmenillä kiinnostavilla luennoilla. Kuullut ajatuksia, jotka ovat saaneet aivot kutisemaan ja pakottaneet miettimään, mistä omat asenteeni ovat kotoisin. Näin ei ole tapahtunut vain luennoilla vaan myös kiinalaisessa arjessa. Tai siis ennen kaikkea juuri arjessa. Pari viikkoa sitten menin ystäväni tueksi kiinalaisen sairaalan ensiapuun. Oli melkein puoliyö, flunssakausi ja aulassa ruuhkaa. Kun …

Puhelin piippasi lauantai-iltana kymmeneltä. Viesti oli professoriltani. Hän lähetti kurssimme yhteiseen WeChat-ryhmään, siis Kiinan WhatsAppiin, kuvameemin. Siinä Bill Clinton on kumartunut muikeana kuiskaamaan jotain Barack Obaman korvaan. Tekstissä lukee: ”Can I tell you a secret? I voted for Trump.” “Me too”, vastaa Obama. Viestistä voi tehdä monenlaisia tulkintoja huumorin- ja tilannetajusta, sillä kurssillamme on muun …

Uudella kotikadullani Shanghain Shaoxing lulla on mukava teehuone. Sen seiniä kiertävät kirjahyllyt ja pöydissä höyryävät teepannut. Täydellinen paikka kurssilukemistojen pänttäämiseen, ajattelin. Kunnes kävi ilmi, ettei minulla ole varaa viettää siellä aikaani. Kuppi kahvia maksaa seitsemän euroa, tee vieläkin enemmän. Ensimmäisen Kiinan-kuukauden aikana on käynyt selväksi, että puolen kilometrin mittainen kotikatuni on oiva kurkistusikkuna ristiriitaiseen Shanghaihin. …