Tietenkin klikkasin jutun auki, kun se oli otsikoitu noin. Asiaa pohti Foreign Policy -lehden artikkelissaan George Gao. Gao on amerikankiinalainen, eikä kiinalaistaustasta kuulemma ollut apua, kun yritti teininä olla mahdollisimman viileä tyyppi New Jerseyssä.

Nyt Gao asuu Kiinassa. Täällä ihailua sataa joka kerta, kun Gao kertoo kasvaneensa Yhdysvalloissa.

Juttu ei tietenkään kertonut vain Gaon henkilökohtaisesta cooliusongelmasta, vaan jostain suuremmasta: amerikkalaisia elokuvia, muusikoita ja tapoja rakastetaan maailmalla (huolimatta siitä, millainen tollo maata johtaa), kiinalaisia ei.

Tämä on Kiinalle ongelma. Kansainvälistä hurmauskykyä, pehmeää voimaa, nimittäin tarvitaan, kun haluaa saada tahtonsa läpi maailmalla.

Kommunistinen puolue on ottanut asian vakavasti. Sekä puolue että tutkijat miettivät kuumeisesti, miten maailma saadaan tykkäämään Kiinasta (siis muustakin kuin sen talouskasvusta).

Tärkeimmäksi aseeksi Kiinan pehmeässä maailman valloituksessa on valittu perinteinen kiinalainen kulttuuri: Pekingin ooppera, Kiinan muuri, kungfutselaisuus, taolaisuus ja muut vanhat arvot, kuten ”benevolent governance” ja ”harmony between nature and humankind”.

Valitettavasti Kiinan viehätysvoima ei ole vielä lähtenyt toivottuun kasvuun, harmitteli professorini. Harva yhdistää nyky-Kiinaa hyväntahtoiseen hallintoon tai kiinalaista kulttuuria harmoniaan. Ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä taas häiritsee usein saastesumu, joka laittaa yskimään harmaata limaa. Lisäksi Kiinaa ja muuta maailmaa erottaa Kiinan-muurin lisäksi kielimuuri.

Ehkä siksi kommunistinen puolue on yrittänyt valloittaa maailmaa myös englanninkielisellä populaarikulttuurilla. Jokin aika sitten puolueen nuorisojaos ja räpyhtye CD Rev julkaisivat ulkomaalaiselle suunnatun hiphop-biisin This is China. Siinä oli tällaisia nuorisoa villitseviä riimejä kuin “First things first, we all know that China is a developing country. It has large population and it is really hard to manage” ja ”Today I wanna restore the impression you have on my country China, which have been exactly fabricated by media.”

Biisi ei räjäyttänyt internetiä.

Jotta maan sanoma menisi paremmin perille, Kiina on investoinut miljoonia kansallisen uutistoimiston Xinhuan toimistoihin eri puolilla maailmaa. Lisäksi se on brändännyt valtiollisen CCTV:n kansainväliset kanavat uusiksi. Kiina haluaa, että niistä tulee kilpailijoita BBC:lle, Al Jazeeralle ja CNN:lle. The Economist -lehden mukaan presidentti Xi oli kehottanut kanavia ”kertomaan hyvin Kiinan-tarinaa ja levittämään Kiinan ääntä”.

Juuri tässä taitaa piillä koko Kiinan epäcooliuden ydin.

Kommunistiselle puolueelle ehkä ole tullut mieleen, ettei muualla maailmassa välttämättä innostuta tykkäämään Kiinasta sellaisena kuin puolue sen haluaa esittää. Kulttuurinen viehätysvoima on parhaimmillaan jotain, joka nousee kansalaisten vapaudesta luoda itse oma kulttuurinsa. Se voi olla elokuvia, musiikkia, taidetta, ruokaa tai tapoja.

Esimerkiksi kiinalaisissa tavoissa on paljon asioita, joita maailmalla kannattaisi ihailla. Tässä lempparini. Saa ottaa vapaasti promokäyttöön.

Julkinukkuminen: Unen puute on globaali terveysvitsaus ja silti lännessä uni on rajattu öihin ja makuuhuoneisiin. Kiinassa ei. Yliopiston työntekijät nukkuvat näppäimistöillä, lähetit skootterin päällä ja proffat luennoilla. Täällä saa nukkua melkein missä tahansa, ja se on mahtavaa.

Shanghaissa näkee nukkuvia ihmisiä kaikkialla. Torkut voi ottaa vaikka yliopiston nurmikolla tai kioskin kulmalla.

Kainostelemattomuus: Amerikkalaisia ihaillaan sosiaalisista taidoistaan, ja kiinalaisia pitäisi ihailla suoruudesta. Kuten eri Itä-Aasian maissa asunut kaverini tiivisti: ”Kiinassa parasta on se, että jos pyllyä kutittaa, sitä voi raapia.”

Nopeus: Elokuussa Shanghain kaduilla liikkui muutamia kaupunkipyöriä, mutta nyt niitä on jo 450 000, 30 eri firmalta. Käyttäjiä on 4,5 miljoonaa. Liikkumisen vallankumous tapahtui parissa kuukaudessa.

Vilpittömyys: No dream, no enter lukee lähikuntosalini ovessa. Se kuvaa kiinalaisten menoa hyvin. Täällä on ok olla vilpittömän innoissaan ja unelmoida. Se on aika cool.

Unelmointi oli Kiinassa pitkään mahdotonta, kun puolue päätti lähes kaikesta yksilön puolesta. Ehkä siksi unelmia julistetaan nyt kaikkialla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Älä sekoita Kiinaa kiinalaisiin ja muita Shanghai-oppeja - 28.07.2017
• Panda sulle, vitsa tolle - 06.04.2017
• Parhaissa romansseissa toinen osapuoli on aluksi hieman vaikea - 08.03.2017
• Kiinalaisturistit tulevat, onko maailma valmis? - 27.01.2017
• Täällä ei suljeta vessan eikä lääkärin ovea - 02.01.2017
• Kiinalaisessa yliopistossa Trump ei ollut järkytys - 12.12.2016
• Shanghaissa kannattaa kytätä naapureita - 24.10.2016