Mikä tässä aikuisena opiskelemisessa on niin antoisaa, poikkeuksellista, virkistävää? Valtsika ja 90-luku oli tietenkin vapauden ja nuoruuden ultimatum. Olen minäkin jo ehtinyt täteilemään tuttujen lapsille, että opiskelu se on elämän parasta aikaa. Voi kun ymmärtäisitte nauttia siitä! Aikuisena opiskelu ei ole parempaa kuin nuorena, mikään ei ole, mutta on se mielekkäämpää.

Ensimmäinen lukukausi Fudanissa loppuu tammikuun puolivälissä, ja osa kv-opiskelijoista lähtee takaisin kotiin. He valmistautuvat jo vastaamaan kysymyksiin siitä, millaista Shanghaissa oli. Että viihdyitkö? Vastauksia on valmisteltu opintopiirin jatkoilla, kahviloissa joissa hengitys höyryää. En tunne yhtäkään opiskelijaa, joka ei olisi viihtynyt. Osa on jo varannut lentoliput takaisin – ennen kuin on edes lähtenyt pois.

Proffa matkusti New Yorkiin konferenssiin puhumaan. Meillä oli sijainen. Hän on kotoisin Kiinan huippuyliopistoista, mutta asunut ja tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa jo vuosia. Ja sen kyllä huomasi. Saimme kuulla, miten Kiinaa ei johdeta laiella, vaan hulluudella. Mitä regiimi sanoo tekevänsä, ja mitä se todellisuudessa tekee. Mitä minkäkin hallituksen projektin piti saavuttaa, ja mitkä olivat seuraukset kansan …

On marraskuu. Vaahteramaisten plataani-puiden lehdet kellastuvat, hedelmäkauppiaiden vesimelonit ovat vaihtuneet pomeloihin. Vieläkään ei tarvitse takkia. Tiedän useimmiten, missä olen, ja osaan neuvoa taksikuskille, missä asun. Ekokatastrofiksi Shanghai on ihmeellisen viihtyisä kaupunki.

Ajatuksen lausui ääneen Fudanin yliopistolla työskentelevä nainen, joka oli juuri palannut Helsingin- ja Pariisin-matkalta. Tajusin Euroopassa, kuinka kiinalainen olen, hän sanoi. Ai mistäkö sen huomaa? Kaikesta! Ja minä olin että oh I know.