Juutalaisen seurakunnan naiskanttorilla on viisi korvarengasta ja kantava ääni. Hän rykäisee ja aloittaa laulun hepreaksi. Seisomme hyytävässä viimassa Rosenstrassen muistomerkin luona. Patsas esittää itkeviä naisia ja lapsia. Se on omistettu niille saksalaisnaisille, jotka aloittivat mielenosoituksen Gestapon toimia vastaan maaliskuun alussa 1943.

Nyt se löytyi. Historianopiskelijan taivas. Se sijaitsee yliopiston historianlaitoksen kellarissa, kopisevien portaiden ja kiemurtelevien käytävien päässä. Haju on raskas ja tunkkainen, mutta näky ei: kymmeniä ja taas kymmeniä hyllymetrejä kirjoja toisesta maailmansodasta.

3. maaliskuuta 1943 Sally Wisch ja hänen äitinsä kuljetettiin Auschwitzin keskitysleiriin. Sally oli vasta 2-vuotias. Sallyn perhe asui kotini viereisessä talossa täällä Berliinissä. Samasta talosta vietiin seitsemän muutakin juutalaista eri keskitysleireille. Kukaan heistä ei jäänyt henkiin. Tiedän tämän, koska naapuritalon eteen katuun on kiinnitetty pieniä metallisia muistolaattoja, jotka kertovat näiden ihmisten kohtalosta. Näitä Stolperstein-laattoja on …

Tänä perjantaina 15. tammikuuta keskeytän hetkeksi tipattoman tammikuuni ja nostan maljan (saksalaista kuohuviiniä) yhdelle Euroopan historian vaikuttavimmista naisista. Silloin nimittäin tulee kuluneeksi 97 vuotta siitä, kun puolalaissaksalainen vasemmistopoliitikko, yhteiskuntateoreetikko ja vallankumouksellinen Rosa Luxemburg murhattiin ja viskattiin kuolleena Berliiniä halkovaan Spree-jokeen. Prost hänen muistolleen.

Huoli on tuoreessa muistissa vieläkin. Ennen elokuun lopun muuttoamme Berliiniin kahdeksanvuotias poikani kävi koulua Helsingissä parin viikon ajan. Niiden päivien aikana arkea varjosti epämiellyttävä turvattomuuden tunne. Lähikoulussamme toisluokkalaisille ja heitä vanhemmille lapsille ei ole iltapäiväkerhopaikkoja, mikä tarkoittaa, että suuri joukko varsin pieniä lapsia viettää koulupäivän jälkeisen ajan ilman aikuisen valvontaa. Koska sekä minä että lapsen …