Suomessa koittaa juhannus, mutta täällä Oxfordissa opiskellaan vielä täyttä päätä. Tutkinto-opiskelijat harppovat lopputentteihinsä tummat kaavunliepeet liehuen. Moni roikottaa nelikulmaista lakkiaan kädessä, sillä nyt on kiire.

“ I can´t vote for that potato head!” Kuorokaverini mielipide Labour-johtajasta on ytimekäs. Flyygelin ympärillä viriää ennen treenejä vilkas keskustelu torstain vaaleista. Moni kertoo suoraan, ketä aikoo äänestää. Vaalisalaisuus ei ole täällä niin suuri kuin Suomessa. 

”Sittenhän sä opit sen Oxfordin aksentin.” Tämä yleinen heitto tuli mieleen, kun kuuntelin aamulenkillä BBC:n neloskanavaa. Aiheena oli brittikoomikko James Cordenin lähtö Amerikkaan talk show –vetäjäksi. Ensi-ilta CBS:n Late Late Show’ssa on käsillä, mutta nyt amerikkalainen koeyleisö ei saa muka selvää brittiherran puheesta.

Mitkä kolme asiaa erottavat ihmisen eläimestä?  Luennoitsija heitti kysymyksen ja pieni supina täytti salin. Tarinoiden kertominen, keittotaito ja diplomatia. Väite hyväksyttiin ja luento maailman uhkakuvista jatkui. Oxfordissa tämä ihmisyyden ylä-tripla on ahkerassa käytössä.

”Moni britti seisoo pysäkillä odottamassa, että bussi tulee. Kuskina on Nigel ja hän vie pois kaikesta pahasta. Jonnekin, missä kaikki on toisin.” Näin kiteytti näkemyksensä kokenut pääkirjoitustoimittaja ensi kevään vaaliasetelmia arvioidessaan. Hän oli yksi vieraista, jotka kävivät syksyn kuluessa kertomassa ajatuksiaan politiikkaseminaarissamme.