Pitkät jäähyväiset ovat kamalia. Tuntuu kuin repisi laastaria irti karvaisesta kämmenestä. Siksi livahdan surutalosta mieluummin puolihuolimattomasti seinän viertä pitkin kuin niiskutan pitkään hyvästejä kyynelten kelluessa alaluomilla. Lukukauden päätyttyä olemme aloittaneet instituutilla jäähyväisten jätön. Minulle se tarkoittaa paluuta Suomeen ja arkeen. Hyvää kotimatkaa ja tavataan facebookissa, kuten nykyisin voi yhdessä lohduttautua. Tässä maistiaisia teille loputtoman kirjavasta …

”Painettu sanomalehti elää vielä pitkään, sillä sitä tarvitaan sekä junassa että sytykkeeksi tulen tekoa varten”, ennusti filosofi Onora O’Neil Cambridgen yliopistosta. O’Neil vieraili puhujana seminaarissa, jossa on talven mittaan pohdittu median yhteiskuntavastuuta. Kumpaankaan yllä mainittuun tarpeeseen verkkolehti ei kelpaa, ja siksi ne riittävät O’Neilille syiksi uskoa, että painettu lehti säilyy vielä pitkään. 

Istun aamutuimaan kahvilassa, edessäni on tyhjäksi juotu teekuppi, jugurtti ja läppäri. Taustalla soi mikä-tahansa-musiikki, laiskaa laulantaa johon en suuremmin kiinnitä huomiota. High Streetiä pitkin ajoi paloauto, huomasin sen kuvasta joka heijastui vastapäiseen ikkunaan. Viereisillä sohvilla on nostettu jalat penkille ja uppouduttu lukemaan. Kahvi tuntuu olevan sivuseikka tässäkin kahvilassa.  

’Jos kaikki Sainsburyn asiakkaat kierrättäisivät muropakkauksensa, 750 tonnia pahvia käytettäisiin uudelleen joka vuosi. Se vastaa sataayhtä kaksikerroksista bussia.’ Aamiaismuropakkaukseni ottaa osaa ilmastonmuutostalkoisiin kuten melkein kaikki myytävä ja ostettava tavara Britanniassa. Mutta mitäs ihmettä muropakkaukseni oikein sanoo? Että vuotuinen pahvinkierrätys vastaa sataayhtä bussia. Siis millä tavalla vastaa? En tajua. 

On kaksi asiaa mistä ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa, jos haluaa tulla huomatuksi. Nimittäin sää ja ruoka. Valitsen tällä kertaa ruuan.  Kuvittelin tietäväni etukäteen että brittiruoka on syömäkelvotonta. Olin vuosia sitten interraililla nähnyt brittiperheen lounastavan kuivalla patongilla ja sipseillä ja elin uskossa, että sillä linjalla jatketaan.