Palautin tämän toisen maisterintutkintoni viimeisen koulutyön keskiviikkona, ja perjantaina olisivat vuorossa lukuvuoden päättäjäiset – ne amerikkalaismalliset, kaapuineen ja hassuine lättänämallisine mortarboard-hattuineen. Nyt valmistujaisia juhlitaan Zoomissa, kukin oman työpöytänsä ääressä. Ohjelmassa on ainakin puheita ja musiikkiesityksiä, virallinen (joskin mielikuvitusleikkiä muistuttava) diplomien jako sekä eräänlainen virtuaalinen cocktailvastaanotto, johon myös perheet ja ystävät ovat tervetulleita. Itse en ole …

En ole koskaan nähnyt Downtownin pilvenpiirtäjiä täältä Silver Laken kukkuloilta käsin niin kirkkaana kuin iltakävelylläni eilen. Puhelimen sääsovellus ei ole varoittanut heikosta ilmanlaadusta aikoihin, ja jokapäiväiset kuuden kaistan seisovat ruuhkat 101-moottoritiellä ovat haihtuneet kuin ilmaan. Los Angeles on nyt sulkeutunut koteihinsa. Ensimmäisenä kiinni meni yliopiston kampus, sitten tanssistudio, sitten lähes kaikki liikkeet kulman takana Sunset …

Tuskailin eräälle Annenbergin opettajalle, kuinka vaikeaa täkäläisiin lehtiin on tarjota taidejuttuja, erityisesti kun on täysin tuntematon kirjoittaja jostain Pohjois-Euroopasta ja jonka koko portfolio on täysin käsittämättömällä kielellä. Losangelesilaisia lehtiä kiinnostavat tällä hetkellä koronavirus, vaalit ja kodittomuus, eivätkä taidenäyttelyt ole prioriteettilistalla korkealla. Yhdellä kursseista kuitenkin vaaditaan, että opiskelijoiden tuotokset julkaistaan, ja mieluiten muuallakin kuin opiskelijoiden blogissa, …

Annenbergin kulttuurijournalismin ohjelmassa on kahdeksan opiskelijaa, ja olemme kaikki yhdessä ohjelman johtajan, Sasha Anawaltin, keskiviikkoiltaisin pitämällä kulttuurijournalismin praktikum-kurssilla. Hän haluaa, että tunnin aluksi venytellään, ja sitten näkinkenkä kiertää pöydän ympäri kädestä käteen ja kukin kertoo vuorollaan kuulumisensa. (Kyllä, näin todella tapahtuu.) Lokakuussa professori ilmoitti protokollaan muutoksen. Tästä eteenpäin kuulumiskierroksella ei saanut enää kertoa, mikä ahdistaa …

Kevätlukukausi alkoi, ja ensimmäisen kurssitapaamisen alussa käytiin perinteinen esittelykierros. Vähän myöhemmin professori pysähtyi kesken lauseen. Hän oli juuri viitannut luokkakaveriini Keithiin persoonapronominilla “he”, mutta jäi empimään. Keith oli laittanut ensimmäisen päivän kunniaksi luomiväriä. “Anteeksi, unohdin kysyä kaikkien pronominit”, hän sanoi nolostuneena. Amerikkalaisten yliopistokampusten poliittisesta ilmastosta ja erityisesti identiteettipolitiikasta on kirjoitettu viime vuosina paljon. Olen seurannut …