Haikein mielin kirjoitan viimeistä blogikirjoitustani täältä Oxfordista. Oman ruokapöydän äärellä, asunnossa, jossa olemme viihtyneet valtavan hyvin. Ulkona on ollut ”Suomen kesä” jo maaliskuusta lähtien, ja puutarhan ruusut kukkivat aivan täydellä teholla. Viime viikolla olivat viimeiset luennot Reuters Institutella, lähetin juuri podcastien sisältökomponentteihin liittyvän artikkelini tarkastettavaksi, ja tällä viikolla ovat ryhmämme loppupuheet kutsuvierastilaisuudessa Lontoon The Royal …

Mason found it on the floor. Lausuin nämä sanat Washingtonissa huhtikuun puolessavälissä, Moth-tapahtumassa. Näissä tilaisuuksissa tavalliset ihmiset saavat ilmoittautua halukkaiksi nousemaan lavalle ja kertomaan jonkin omakohtaisen tarinansa yleisölle. Parhaat kertomukset jalostetaan todellisiksi helmiksi. Tarinoissa saa olla mittaa korkeintaan viisi minuuttia, ja iltojen teema on määritelty hyvin löysästi. Iltaman, johon minä osallistuin valtaapitävien kaupungin teollisuusalueen laidalla …

Ensisilmäyksellä saksalainen mediamaisema vaikuttaa aikamatkalta kymmenen vuoden taakse. Alkuvuodesta tilasin koeluontoisesti aamun lehteä, mutta Berliinin-kotimme keittiönpöydän rajat tulivat nopeasti vastaan. Broadsheet tuntui vaikealta ja vanhanaikaiselta. Vanhanaikaista ei ollut pelkästään muoto. Näkökulmittaminen oli jäänyt tekemättä, jutuista paistoi läpi norsunluutorniajattelu. Lopetin tilauksen kahden viikon koeajan jälkeen. (Tähän väliin tärkeä vastuuvapauslauseke: saksan kielen taitoni on edelleen vajavaista. En …

Vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää Los Angelesia. Mitä enemmän aikaa on kulunut ja mitä enemmän olen kaupunkiin perehtynyt, sitä vähemmän osaan sanoa Los Angelesista mitään yleispätevää. Vuosi sitten mielikuvani Los Angelesista oli kliseinen: autoilun varaan rakennettu miljoonakaupunki, jossa ei voi kävellä tai pyöräillä. Aurinkoinen Kalifornia, jossa pääasiallinen asuste ovat t-paita, sortsit ja varvassandaalit. Pinnalta kiiltävä …