Se oli suurella todennäköisyydellä historiallinen hetki. Tuskin maailmanhistoriassa on ainakaan kovin montaa kertaa aiemmin järjestetty tilaisuutta, jonka teemana olisi ollut ”pipareita ja eurokriisiä”.

Opiskelutoverini Jukka Vahti käsitteli blogissaan (16.11. Lattialle lakaistut nuoret toivot) ansiokkaasti Saksan yliopistojen raha- ja tilapulaa. Jatketaan Euroopan mahtimaan yliopistojen kehittämistä, mutta siirrytään Freie Universität Berlinin luentosalien karheilta kokolattiamatoilta ruokalan, Mensan puolelle. Helsingin designpääkaupunkivuosi on pian kalkkiviivoilla. Kenellekään keskustelua seuranneelle ei ole jäänyt epäselväksi se, että tämän päivän muotoilu on tavaroiden sijasta enemmän palveluiden ja …

Kokolattiamatto tuntui karhealta kämmenen alla. Vertailevan politiikan tukimuksen luennolla käytiin marraskuun alussa läpi Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää juuri ennen Barack Obaman voittoon päättyneitä vaaleja. Suuri luentosali oli niin täynnä, että minä ja monet muut opiskelijat jouduimme istumaan parituntisen luennon lattialla – tai seuraamaan opetusta seisaaltaan, jos halusimme nähdä taululle.

Arvaamaton ja vaarallinen. Ne olivat ensimmäiset ajatukset, kun eräänä keskiviikko-iltana Berliinissä harmaisiin college-housuihin ja huppariin pukeutunut vaaleahiuksinen nuorimies pysähtyi kohdalle lähtöään odottavassa puolityhjässä metrovaunussa. Hän katseli tyhjiä penkkejä, katsoi sitten kohti ja höpisi jotain saksaksi. Miehen kasvoilla kävi ylimielinen hymy, joka vaihtui samalla sekunnilla raivoksi ja huudoksi. Katsoin muualle, ja lyhyt mutta jäntevä mies siirtyi …

Olipa hämmentävä lukea Hesarista – Ipad kutistaa maailman – juttua Pyöräilijä tunkee jalkakäytävälle (HS 13.10, kotimaa). Onko tilanne todella noin kärjistynyt? Helsingissä pyöräilijä näyttää olevan ongelma. Berliinissä kaikki on toisin.