”Naiset ja miehet ovat samanarvoisia. Kyllä me tämän tiedämme, mutta käytännössä näin ei ole” sanoo egyptiläinen Badrey. Nuorena Badreya halusi mennä taidekouluun, hän päätyi kuitenkin naimisiin, koska morsiuspuku ja sormus olivat niin houkuttelevia. Nyt hän hoitaa neljää lastaan, kahta lehmää, kanoja ja ankkoja ja perheen taloutta.

Opiskeluryhmässämme on kaksi kreikkalaista toimittajaa, Katerina ja Angie. Alkuvuosi on ollut heille sokki. Eikä sokki tullut sen takia, että Berliinissä on nyt lunta ja pakkasta. Oltuaan vuodenvaihteessa Ateenassa kumpikin on pikkuhiljaa todennut, ettei halua mennä takaisin kotimaahansa. Kreikasta on tullut muutaman kuukauden aikana eri maa kuin se, josta he lähtivät Saksaan syyskuussa. Surullinen, epätoivoinen, väkivaltainen, …

Millaisia ajatuksia Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mielessä liikkuu? Minä mietin SITÄ ja niin näyttävät miettivän saksalaiset toimittajatkin. Puolitoista viikkoa on jo sulateltu viime EU:n huippukokousta, jossa Britannian pääministeri David Cameron teki pesäeron Saksan ja Ranskan luotsaamaan euromaiden ja euro-hang around-jäsenten kerhoon. Kokouksen tiristämä pihvi on melkoisen sitkeä ja hitaasti sulava.

Miksi tehdä teatteriesitys, jos aiheesta voisi kirjoittaa hyvän artikkelin? Tätä jäin miettimään Rimini Protokoll-ryhmän Hermannsschlacht-esityksen jälkeen.  Rimini Protokollin menestysresepti teatterin tekemiseen on päästää lavalle tavallisia ihmisiä, jotka kertovat oman tarinansa.  Näiden ”asiantuntijoiden”, kuten ryhmä heitä kutsuu,  tarinat kytkeytyvät jollain tapaa näytelmään, joka häilyy esityksen taustalla.

Kulttuurin ystävälle Berliini on kukoistava kaupunki. Perinteisesti pienten teatteriryhmien kassoissa ei raha liiku, mutta Berliinissä tähänkin löytyi poikkeus. Kaksihenkisen teatterikollektiivin esitys oli businestä parhaimmillaan.