Kuuden Kaliforniassa vietetyn kuukauden jälkeen minä ja perheeni voi edelleen mainiosti. Etelä-Kalifornian ilmasto ei ainostaan hellittele ihoa vaan myös sosiaalista ilmapiiriä. En ole toistaiseksi törmännyt siihen niin sanottuun pinnalliseen amerikkalaisuuteen, ellei pinnallisuudella tarkoiteta kysymystä keskustelukumppanin päivän voinnista. Ihmiset juttelevat hetken toistensa kanssa tilatessaan kahvia, maksaessaan ostoksiaan tai odottaessaan punaisissa valoissa kadun ylitystä. Tuntemattomien ihmisten kanssa jutustelu tekee minut iloiseksi. Sillä ei ole merkitystä näenkö näitä ihmisiä uudestaan vaiko en, sillä jokaisen keskustelun ei tarvitse johta pitkäaikaiseen ystävyyteen. Arkipäivästä tulee hieman mukavampi, kun ihmisen tervehtivät toisiaan ja vaihtavat muutaman iloisen sanan toistensa kanssa.

Los Angelesissa on toki huonojakin puolia. Juuri tällä hetkellä täällä on sen verran lämmintä, että ihmiset kulkevat ympäriinsä ja juttelevat nk. maanjäristyssäästä (earthquake weather). Viimeisestä suuremmasta maanjäristyksestä on 20 vuotta ja seuraava voi tulla milloin vain – joko huomenna tai 30 vuoden päästä. Koulumatka voi kestää 20 minuutista kahteen tuntiin. Ruuhka-aikaan moottorietie muistuttaa lähinnä parkkipaikkaa. Enimmäkseen Los Angeles on kuitenkin hauska paikka asua.

Kevätlukukausi Annenbergissa on alkanut. Luulin syyslukukautta työlääksi, mutta kevät on osoittautumassa vieläkin työläämmäksi. Neljän kurssin lisäksi maisterityöni tulee viemään lähes kaiken aikani. Onneksi kaikki kurssit ovat todella mielenkiintoisia. Tulen käymään kurssit median esittämästä naiskuvasta, globaalista seksityöstä, kuva-analyysistä sekä journalististisesta päätöksenteosta. Ensimmäisen viikon aikana opimme esittämään oikeita kysymyksiä. Toimittajat kysyvät liian harvoin ”mikä voi mennä pieleen?”. Julkaisun lopputulema riippuu täysin siitä, kenen kanssa toimittaja puhuu ja millaisia kysymyksiä haastateltavalle esitetään. Toisille toimittajille tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta minä teen muistiinpanoja ja inspiroidun.

Sillä aikaa kun muu perheeni nauttii maajäristyssäästä, minä istun sisällä pänttäämässä. Otaksun sen olevan ok, että perheeni ruskettuu rannalla sillä aikaa, kun minä imen itseeni uutta tietoa. Tai yritän ainakin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Rakkaudentunnustus - 07.05.2014
• Yhteisöllisen omatunnon kaupunki - 02.04.2014
• Global warming vai Climate change? - 04.03.2014
• Läppäristä mobiiliin - 25.11.2013
• Erehdys on ystäväsi - 10.10.2013
• Raskas mutta antoisa alku - 27.08.2013