Uutistoiminta ja algoritminen vallankäyttö hämmennyksen ajassa 2020-luvulla
On pakko olettaa että populismin vihaa lietsova osa ei katoa vähään aikaan.
Eikä siinä kaikki.
Verkon nopeuden monikymmenkertaistuminen 5G:n yleistyessä muuttaa verkon olemusta ja sitä kautta ihmisten arjen ja ihmissuhteet. Verkko ei ole kuluttajalle enää pelkästään jotain jonka avulla vain kulutetaan erilaisia median muotoja, vaan erilaisine terveyttä, turvallisuutta edistävine mahdollisuuksineen se voi olla jotain joka on ennemminkin näkymätön suojelusenkeli.
Samaan aikaan on oletettava että suuret yhteiskunnalliset uutiset ovat yhä vaikeammin ymmärrettävissä nopealla vilkaisulla (vrt. Eurokriisi, sote, Syyrian sota, venäjän some-vaikuttaminen jne).
Samaan aikaan uutiset kilpailevat ajasta ja huomiosta kaikkien kanssa. Ylen pahin kilpailija voi olla vaikkapa Red Bullin urheilusisällöt. Tai minkä tahansa yrityksen yhteiskunnallinen, huomiota herättävä sisältö. Koska kaikkimsisältö myydään kuluttajan kännykkään notifikaatteina, joista yksi voittaa muut. Mediatalo kilpailee huomiosta vaikkapa Dr. Pepperin notifikaatin kanssa.
Miten perinteinen uutistoiminta voi reagoida tähän?
Uutiset, jutut, ja demokratiaan sitoutuminen
Suuret uutiset vaikuttavat ihmisten elämään kuten ennenkin. Jos omaan elämään vaikuttavia tapahtumia ei ymmärrä tai niihin ei koe pystyvänsä vaikuttamaan, voi syntyä turhaantumista. Ja sitä kautta syntyy raivoa. Turhaantuminen osaltaan luo markkinaa organisoidulle trollaukselle. Ja kuten Yhdysvaltain presidentinvaaleista näki, trollaus on uusi valtiomahti joka voi ratkaista vaaleja.
Vihaa lietsova organisoitu trollaus ei tule poistumaan. Se nimittäin toimii.
Mutta se voi kiihdyttää demokratian rapautumista.
Samaan aikaan nuoremmat ikäryhmät kiinnittyvät yhä vähemmän demokratiaan:
Vapaa ja läpinäkyvä journalismi voi toimia vain todellisessa demokratiassa.
Uutistoiminnan pitäisi palvella kaikki kansalaisryhmiä. Myös heitä, jotka eivät koe uutis-sisältöjen lukemista/katsomista/kuuntelemista omakseen, eivätkä enää kuluta niitä. Jos jonkun ihmisryhmän ymmärrys ympäröivän yhteiskunnan uutisista heikkenee, heidät on helpompi saada uskomaan mitä vain. Eli he ovat helpompi kohde autoritaarisuutta, salaliittoteorioita ja vihaa lietsoville verkkotoimijoille.
Autoritaarisuuta ja vihaa lietsovaa populismia vastaan media voi toimia lisäämällä ymmärrystä nykyisestä maailmasta.
Lisääkö “uutisjuttu” (kuten sen nyt ymmärrämme arjessa) ymmärrystä kaikissa oloissa? Varsinkin jos niiden kuluttaminen vaatii kaikilta asiakasryhmiltä saman ajan – samalla kun paljon nopeampaa tyydytystä lupaavat viihde-notifikaatit kilpailevat kansalaisen ajasta?
Osalle kohderyhmistä uutisten selitys tehdä täysin uudella tavalla – siten että uutisen kokonaiskuva hahmottuisi asiaa seuraamattomallekin nopeammin, hänen valitsemallaan tavalla.
Onko joillekin ihmisryhmille ymmärryksen lisäämiseen jotakin parempaa keinoa kuin ”juttu”? Pitääkö osa uutisjutuista atomisoida niin että älykäs/tyhmä koodi rakentaisi tiedon palasista jotain muuta, jonka avulla kansalaisen olisi helpompi ja nopeampi saada ymmärrystä uutisen takana olevasta kokonaiskuvasta.
Pitää.
Mikrotargetoitu vallankäyttö
Uutistoiminnan perustehtävä on tehdä näkyväksi se kuinka meitä hallitaan. Vallankäyttö siirtyy paraikaa digitaaliseksi.
Digitaalinen/algoritminen vallankäyttö ei ole vain suoraa häirintää. Digitaalinen vallankäyttö on mikrotargetoitua suostuttelua jossa viesti sopii vastaanottajan mielenmaisemaan tai elämäntilanteeseen.
Se on vallankäytön uusi normaali.
Mikrotargetoidut viestit somessa voidaan tehdä robotilla. Ne suostuttelevat ihmistä näkemään vaikkaa poliittisen kysymyksen vain tietystä näkökulmasta, joka sopii vastaanottajan psykologiseen profiiliin. Näin suostuttelu on tehokkaampaa. Mainoksia voidaan tehdä tuhansia erilaisia. Päivässä.
Tai oikeastaan minuuteissa. Kuten eräs alaa tunteva ihminen asian ilmaisi.
Sama mikrotargetointi on ollut käytössä jo pitkään kaupallisessa markkinoinnissa, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa – tai uutta. Sinulle myydään takkia 20% alennuksella vain tänään, eikä kukaan muu näe samaa mainosta. Minulle taas myydään jotain ihan muuta – ja mainos ilmestyy minulle juuri silloin kun sen tehon oletetaan olevan paras. Se voi auttaa kuluttajaa tekemään itselleen parempia päätöksiä. Jos kuluttaja ei ole liikaa mainosten vietävänä.
Poliittisessa vallankäytössä loppuun asti viety mikrotargetointi luo tilanteen jossa samoissa vaaleissa äänestävät ihmisryhmät kokevat vaalien teemat täysin erilaisina, niin erilaisina, ettei teemoista ole mahdollista edes keskustella muiden ihmisryhmien kanssa. Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat. Vielä huonompi tilanne on jos mikrotargetoidulla viestinnällä voidaan vähentää joidenkin ihmisryhmien halukkuutta osallistumiseen, vaikkapa äänestämiseen.
Vallan vahtikoira ei pysty tekemään algoritmista valtaa näkyväksi. Algoritminen vallankäyttö ei ole avointa. Some-firmojen algoritmit ovat liikesalaisuuksia. Vallankäyttö on mikrotargetoinnin ostajan ja some-fiman välinen liiketoimi. Karvalakki-tason targetointia voi kokeilla ihan itse omassa FB-apsissaan. 200 tietyntyyppistä ihmistä saa kympillä.
Poliittinen ja taloudellinen vallankäyttö on yhä näkymättömämpää.
Kansalainen tai edes vallan vahtikoira ei enää aina tiedä missä valta on. Koska valta ja politiikka on usein muuttunut liikesalaisuudeksi.
Algoritminen vallankäyttö ja perinteinen uutismedia
Samaan aikaan joissain länsimaissa perinteistä avointa demokratiaa kyseenalaistetaan ja rampautetaan.
Vallan vahtikoiran on löydettävä tapoja seurata digitaalista vallankäyttöä reaaliajassa. Kuten seuraamme fyysisen maailmankin vallankäyttöä.
Koko demokratian ajan vaalikampanjat on käyty avoimesti. 1800-luvulla lehdistö seurasi amerikkalaisia presidenttiehdokkaita kaupungista toiseen, ja kertoi jos ehdokas lupasi yhdessä kaupungissa toista ja toisessa kaupungissa ihan toista. Tämä on käymässä erittäin vaikeaksi kun poliittinen valta siirtyy verkkoon.
For example, Stirista (n.d.), a digital marketing firm that also serves the political world, offers lookalike modelling to identify people who are potential supporters and voters. The company claims it has matched 155 million voters to their “email addresses, online cookies, and social handles”, as well as “culture, religion, interests, political positions and hundreds of other data points to create rich, detailed voter profiles”. Facebook offers a range of lookalike modelling tools through its “Lookalike Audiences” ad platform. (https://policyreview.info/articles/analysis/role-digital-marketing-political-campaigns)
Uutisjournalismi ei enää voi katsoa kaukaa algoritmistä vallankäyttöä, etäältä ihmetellen.
Se olisi yhtä hölmöä kuin tehdä juttua eduskunnasta seisten eduskunnan portailla yrittämällä päätellä rakennuksen ulkoseinistä mitä sisällä tapahtuu.
Luottamus “uutisiin”
Uutisprosessien pitää olla radikaalin läpinäkyviä. Tästä puhutaan yhä enemmän.
Uutistoimitus pitää tuntua kansalaisesta läheiseltä ja helposti lähestyttävältä. Mitä lähempänä uutistoimitus on henkisesti tai fyysisesti kansalaista, sitä parempi suhde siihen näyttää olevan. Seuraava esimerkki on Yhdysvalloista, mutta pienessä mittakaavassa pitänee paikkansa Suomessakin:
The News Co/Lab at Arizona State University’s Walter Cronkite School of Journalism and Mass Communication, with support from Google Surveys, asked a nationally representative sample of more than 6,000 people from May 7-10, 2018, to do a simple word-association test using the word “news” and the phrase “local news.”
When asked the question, “What is the first word you think of when you hear the word news?” the word “fake” was the most popular answer. But when asked “What is the first word you think of when you hear the phrase local news?,” people were most likely to respond with hometown, familiar terms such as where they live or the name of their local newspaper or television station.
Laatujournalismi on vaikea mutta tärkeä käsite. Jos yleisradioyhtiö tekee sisältöjä joiden laadukkuuden määrittävät vain toimitukset itse, laadun määritelmä mättää.
Kaupalliset tietyn kohderyhmän sanomalehdet voivat määritellä laatunsa itse, koska useat kaupalliset mediat haluavat liiketoiminnassaan syventää nykyisen asiakaskuntansa asiakassuhdetta, eikä niiden välttämättä tarvitse tavoittaa koko kansakuntaa.
Kaikki muuttuu ja mikään ei muutu
Yhteiskunta on radikaalin ja nopean muutoksen takia hämmennyksen tilassa. Avaa vaikka jokin some-apsi ja katso.
Journalismin pitää paremmin hahmottaa kansalaisten tarpeita, toiveita ja pelkoja globalisoituvassa ja digitaalisessa maailmassa, jossa valtaa käytetään yhä enemmän näkymättömissä.
Vaikka kaikki näyttää muuttuvan, perusasiat on ihan samat kuin ennenkin. Kaiken muutoksen keskellä journalismin perustehtävä pysyy edelleen samana kuin 1800-luvulla. Tarkistetuilla faktoilla tehdä näkyväksi se miten meitä hallitaan, ja “How the other half lives”.
