Miten sinisilmäisiä me lännessä olimmekaan Venäjän propagandan edessä vielä kymmenen vuotta sitten!

Tämä tuli mieleeni, kun kuulin alkuviikon ylioppilaskirjoitusten äidinkielen aineistokokeesta, jonka yhdeksi aiheeksi oli päässyt Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon 2007 voittanut Titanic-paljastus.

Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa opiskeleva Arja Paananen osallistui tiistaina Bonnierin gaalaan, jossa palkittiin vuoden 2016 parhaita journalisteja. Kuva: Mauri Ratilainen

Äidinkielenkokeen aineistomateriaaliksi oli annettu Jari Aleniuksen Ilta-Sanomiin kirjoittama juttu, jossa käsiteltiin Venäjän Pohjoisnapasukelluksen aikaista kuvahuijausta.

Aineistotehtävän toimeksianto kuului seuraavasti:

-Pohdi yksilön mahdollisuuksia paljastaa median välittämää väärää tietoa. Käytä esimerkkinä (tätä) uutista ja muita tuntemiasi tapauksia.

Tehtävänannon tarkoittama ”yksilö” oli 13-vuotias koululainen Waltteri Seretin, jonka tarkkaavaisuuden ansiosta venäläisten huijaus paljastui. Kuvavedätys herätti sekä Suomessa että kansainvälisesti niin paljon huomiota, että työryhmämme palkittiin lopulta Bonnierin Suurella Journalistipalkinnolla. Seretinin ja Aleniuksen lisäksi IS:stä palkittiin Saku-Pekka Sundelin sekä minut.

Kyse oli Kremlin propagandatempauksesta, jonka aikana venäläiset sukelsivat Pohjoisnavalla merenpohjaan ja veivät sinne Venäjän lipun. Suuresti hehkutettu sukellus oli tarkoitettu koko maailmalle merkiksi siitä, että Venäjä on valmis laajentamaan jatkossa omaa etupiiriajatteluaan myös Arktikselle.

Itse olin tuolloin töissä IS:n ulkomaantoimituksessa ja olin laittamassa lehteen koko kohun alkuna ollutta uutista Venäjän sukelluksesta. Jossain vaiheessa iltaa uutistoimisto Reuters lähettikin meille ja muille maailman tiedotusvälineille kovasti odotettuja uutiskuvia, joiden kerrottiin esittävän Mir-sukellusveneitä ennätyssukelluksellaan Pohjoisnavalla.

Epäily ja tarkistaminen kuuluvat journalistin työhön tietysti aina, mutta täytyy myöntää, että minulle ei tullut siinä vaiheessa mieleenikään, että Venäjällä olisi pokkaa huijata koko kansainvälistä yhteisöä tekaistulla uutiskuvalla. Jotain epämääräistä koko tempauksessa kuitenkin oli, joten laitoimme onneksi kuvatekstiin seuraavan muotoilun:

-Minisukellusveneet Mir-1 ja Mir-2 ovat Venäjän mukaan Pohjoisen jäämeren vesillä tässä eilen julkisuuteen annetussa kuvassa. Tarkkaa paikkaa ja kuvan ottohetkeä ei kuitenkaan kerrottu.

Kun juttu ilmestyi seuraavana päivänä Ilta-Sanomien paperiversiossa, tarinan pääkuva näytti Waltteri Seretinistä oudon tutulta. Varmuuden vuoksi Seretin kaivoi esille elokuvan dvd-version ja vakuuttui: kuvahan on napattu Titanic-elokuvasta!

Pian Seretin lähetti toimitukseemme sähköpostia kysellen muun muassa:

– Onko tämä huijaus siis venäläisten vai teidän inhimillinen moka? Muitakin varmaan kiinnostaa.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että Seretinin käynnistämä selvitys oli yksi ensimmäisistä kohuista, joka auttoi meitä Suomessa heräämään nyky-Venäjän tv-propagandan häikäilemättömyyteen. Titanic-paljastuksesta tuli myös kansainvälinen uutinen, sillä samaa ”uutiskuvaa” olivat käyttäneet lukemattomat muut tiedotusvälineet yhtä lailla rutiininomaisesti.

IS:n selvittelyjen jälkeen uutistoimisto Reuters päätyi pyytämään anteeksi harhaanjohtavan venäläiskuvan levittämistä.

Erikoisinta – tai pitäisikö sanoa että kuvaavinta – oli venäläisten itsensä reaktio. Soittelin Venäjän valtiollisille tv-kanaville, jotka eivät myöntäneet tehneensä mitään virhettä. Samaan aikaan he näyttivät tv-uutisissaan otosta Titanic-elokuvasta ja ruudun laidassa luki teksti: Suora lähetys Pohjoisnavalta.

Näin venäläisille katsojille luotiin mahtava isänmaallinen spektaakkeli, jossa tärkeintä ei ollut se mitä Pohjoisnavalla oikeasti oli tapahtunut, vaan se, miltä se tv-ruuduissa näytti. Eikä virallista Venäjää tuntunut lainkaan häiritsevän se, että kuvahuijauksen paljastuminen herätti varmasti ainakin länsimaalaisissa ajatuksen myös siitä, että vedätettiinkö maailmaa kenties myös joissakin muissa sukellusretken virallisissa totuuksissa.

Venäjän käymästä informaatiosodasta on puhuttu julkisuudessa enemmän vasta Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan yhteydessä, mutta ilmiö ei pysähdy enää vain Venäjään. Elämme tilanteessa, jossa sekä toimittajien että tavallisten mediankuluttajien on hyvä suhtautua äärimmäisen tarkkaavaisesti kaikkeen tietoon, jota meille yritetään ujuttaa nopean nettitiedonvälityksen aikakaudella.

Suomessakin jalansijaa ovat saaneet valemediat, jotka kutsuvat itseään kauniisti vaihtoehtomediaksi. Toinen esimerkki on Yhdysvalloissa Donald Trumpin aikana käynnistynyt ”vaihtoehtoisten faktojen” käyttö, mikä oikeasti tarkoittaa usein pelkkiä tarkoitushakuisia valheita.

Yksi tapa suojautua valeinfovaikuttamiselta on kasvattaa nuorison kriittistä nettilukutaitoa. Waltteri Seretinin esimerkki jos mikä osoittaa sen, että ”yksilö” voi todellakin paljastaa ison luokan propagandavedätyksiä pelkällä omalla tarkkaavaisuudellaan.

Kun kerran alkuun päästiin, niin kerronpa vielä toisesta omasta mokastani, joka liittyy myös Bonnierin Suureen Journalistipalkintoon.

Marraskuussa 2011 tein juttusarjat, jotka johtivat kahden valelääkärin – Esa Laihon ja Juhani Zarianovin – paljastumiseen. Kumpikin oli hankkinut väärennetyn lääkäridiplomin Pietarista ja onnistunut huijaamaan niillä valvontavirasto Valviraa Suomessa.

Muistan, kuinka minulta kysyttiin sittemmin Bonnierin gaalassa suorassa lähetyksessä kysymys tyyliin: ”Kun on olemassa valelääkäreitä, niin voiko olla myös valetoimittajia?”

Nyt oikeastaan vähän hävettää, mitä tuli tuolloin sanottua. Vastasin nimittäin kieltävästi! Perustelin vastaustani tosin silloin sillä, että toimittajan työhön ei vaadita mitään erityiskoulutusta lääkäreiden tapaan, joten pelkkä työnsä tunnollinen hoitaminen riittää.

Jos minulta kysyttäisiin nyt samaa asiaa, vastaisin aivan toisin. Sanoisin, että netti on pullollaan valetoimittajia. Väittäisin, että valetoimittajat ovat nykyisin paljon laajempi ongelma kuin valelääkärit. Ja varoittaisin, että valemedioiden vuoksi saatamme vielä menettää monia ihmishenkiä maailmanlaajuisesti.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Opettaa se Pietarikin - 01.06.2017
• Yliopistoni sai tuomion: Venäjän parhaita, mutta kelvoton! - 14.02.2017
• Suomesta tuli ratkaisu Itä-Ukrainaan - tosin vain roolipelissä - 03.01.2017
• Näin käy trollaus Venäjän sisällä – kohteena yliopistoni - 19.12.2016
• Pietarin arkea: Vesivahinko ja outoa kaasunhajua - 21.11.2016
• Ei tullut ulkomaalaista agenttiakaan - 05.10.2016
• Kun ”eläkeläinen” oli tuplamaisteriksi tulla - 22.09.2016