Tammikuussa teimme opintoporukalla retkiä uutistoimituksiin eri puolilla Jyllantia sekä Fynin saarella. Kävimme paikallislehdissä, maakuntalehdessä sekä kahdessa TV2:n aluetoimituksessa.

Valitettavasti en muistanut ottaa opintoretkellä kuvia mediataloista, ainoastaan koirastani eri tilanteissa. Tässä Nala kuuntelee Nordjyske-lehden toimitusjohtajan Kevin Walshin esitelmää tulevaisuuden strategiasta.

Kun olen opetellut tuntemaan Tanskan mediajärjestelmää, eniten minua on askarruttanut juuri TV2 ja ylipäätään Tanskan hulppean tuntuinen julkinen media. Tanskassa on yleisradioyhtiöitä tavallaan kaksin kappalein: Ylen kaltainen Danmarks Radio eli DR omistaa uutissivuston, kaksi tv-kanavaa ja lasten kanavan sekä valtakunnallisia ja paikallisia radioasemia. Sen budjetti on samaa luokkaa kuin Ylen, noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi Tanskassa on televisiokanava TV2 sekä sen kahdeksan itsenäistä paikallistoimitusta, jotka toimittavat sisältöä televisioon, suoratoistopalveluun ja nettiin.

Nuo alueelliset TV2:n toimitukset eivät ole mitään nyrkkipajoja: esimerkiksi Fynin-toimituksessa on noin 90 työntekijää, ja se on toimituksista keskikokoinen. Vertailun vuoksi Ylen Helsingin-toimituksessa, joka tuottaa uutisia nettiin, radioon ja televisioon, on nettisivujen perusteella kolmisenkymmentä työntekijää.

Kun istuimme TV2 Fynin suuressa televisiostudiossa kuuntelemassa esitelmiä, mietin Yleä. Edellisellä viikolla oli uutisoitu, että poliittisten leikkaus- ja verotuspäätösten seurauksena Ylessä päättyy 309 työsuhdetta. Vähennyksistä noin puolet kohdistuu uutis- ja ajankohtaisjournalismiin: käytännössä 76 toimittajaa irtisanotaan. Journalistiliiton mukaan Ylen aluetoimituksista lähtee joka kuudes työntekijä. Muutosneuvottelut olivat suurimmat media-alan historiassa, mutta eivät niin suuret kuin osa poliitikoista haaveili. Perussuomalaiset esittivät vuoden 2023 vaihtoehtobudjetissaan, että Ylen tehtävistä ja toiminnoista leikattaisiin jopa 25 prosenttia.

Siksipä pohdin, onko Tanskassa yleisradion ja erityisesti maakunnallisen journalismin tuki paljon vahvempi kuin Suomessa, vai näyttääkö se vain siltä?

Pohjois-Jyllannissa kävimme myös katsomassa Rubjerg Knuden majakkaa, joka on erityisen kuuluisa siitä, että vuonna 2019 paikalliset asukkaat siirsivät sen kauemmaksi murenevalta jyrkänteeltä. Tapahtuma oli tietysti suuri paikallinen spektaakkeli.

Tanskan julkisten mediayhtiöiden rakenne on aika monimutkainen. Alku on samanlainen kuin Suomessa: DR aloitti uutislähetykset vuonna 1925, ja se oli ainoa yleisradioyhtiö vuoteen 1988 asti. Silloin perustettiin TV2 tuomaan kilpailua julkisen palvelun sisälle. Myöhemmin TV2:sta tuli eriskummallinen hybridi: valtion omistama yhtiö, jolla on julkisen palvelun tehtävä mutta joka pyörii mainos- ja tilausmaksujen turvin. Televisiokanavasta ja suoratoistosisällöstä pitää maksaa, mutta netin uutissivusto on ilmainen. Netissä TV2 ei minusta muistuta yleisradioyhtiötä vaan iltapäivälehteä, ja se onkin Tanskan luetuin uutissivusto.

TV2:n aluetoimitukset puolestaan ovat kokonaan itsenäisiä yhtiöitä, jotka ovat verorahoitteisia ja voivat selvästi varsin hyvin. Myös Tanskassa oikeistohallitus päätti vuonna 2018 leikata roimasti yleisradiotoiminnasta, mutta leikkauksen kohteeksi joutui DR, joka joutui lakkauttamaan alueelliset nettiuutiset. TV2:n paikallistoimituksista ei leikattu.

Jokaisen TV2:n aluetoimituksen vuosibudjetti on noin 10 miljoonaa euroa. Budjetti on sama riippumatta yleisön määrästä: Kööpenhaminan seudulla uutisia tehdään kahdelle miljoonalle ihmiselle samalla rahalla kuin Bornholmin saarella 40 000 ihmiselle. Järjestelyä perustellaan kuulemma sillä, että 23 minuutin uutislähetyksen tekemiseen tarvitaan aina sama määrä toimittajia.

Näkymä Rubjerg Knuden majakasta. Pohjois-Jyllannin hiekkadyynit ovat upeita.

Mitä paikallistelevisio sitten tuottaa? Erään toimituksen entinen toimitusjohtaja luetteli minulle vähimmäisvaatimukset: päivittäin on tuotettava yksi pitkä alueellinen televisiouutislähetys ja kolme lyhyttä. Lisäksi on tuotettava uutisia nettiin. Toisin kuin Suomessa, jossa Ylen alueuutiset on kaivettava esiin pääuutissivulta, TV2:n aluetoimituksilla on kullakin omat nettisivut. Ne ovat erilaiset keskenään ja myös varsin tabloid-maiset ja levottomat.

Lisäksi aluetoimitukset tuottavat esimerkiksi keskustelu- ja viihdeohjelmia. TV2 Nord eli Pohjois-Jyllannissa sijaitseva toimitus esitteli meille yhtä: Fedt mand – tur! -ohjelmassa kaksi entistä tosi-tv-tähteä kiertää kotiseutua, ryyppää ja kertoo tunkkaisen seksistisiä vitsejä. ”Mitä on julkinen palvelu?” ohjelmapäällikkö kysyi meiltä retorisesti. Hänen mukaansa on tärkeää, että ohjelma on onnistunut tavoittamaan nuoria miehiä, saattamaan heidät ”julkisen palvelun kauppaan”, jossa he kenties löytävät tiensä muuhunkin yleisradioyhtiön tarjontaan.

Olimme varsin hämmentyneitä, mutta päätelmäksi jäi, että aluetoimituksissa varaudutaan siihen, että rahoitus kuitenkin joutuu joskus nuijan alle. Silloin täytyy pystyä näyttämään, että sisältö todella tavoittaa laajasti paikallisen yleisön eikä vain televisiouutisten vannoutuneita seuraajia. Siksi kai koko TV2:n profiili on jotenkin kansanomaisempi kuin Danmarks Radion.

Olen yrittänyt kysyä, miksi DR:n paikallisradiot ja TV2:n aluetoimitukset eivät vain yhdistyisi, mutta ilmeisesti sitä ei pohdita vakavissaan. Perusteena on, että alueillakin pitää olla laadukasta uutiskilpailua.

Toisaalta vankalla yleisradiotoiminnalla voi olla myös kielteisiä seurauksia. Monissa maakunta- ja paikallislehdissä kilpailutilannetta ei pidetä kovin terveenä. Kun yleisradio jakaa uutisia, viihdettä ja tarinoita ilmaiseksi kaikkiin kanaviin, kaupallinen media kärvistelee.

Elinvoimaisempi yhteistyöidea onkin se, että TV2:n aluetoimitukset alkaisivat jakaa ilmaisia uutisiaan sanomalehtien sivustoille. Silloin lehdissä voitaisiin keskittyä tekemään parempaa syventävää, tutkivaa ja analyyttistä sisältöä.

Tuntuu järkevältä, että hyvin rahoitettu julkinen media tulisi uutiskilpailuun vähän eri säännöin: ei kilpailemaan klikeistä, koosta ja huomiosta vaan edistämään yleisön tiedonsaantia kaikin keinoin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Onko Tanska Pohjoismaa?  - 15.01.2025
• Miten lukijat kiinnostuisivat ilmastojournalismista? - 13.11.2024
• The Danish Way eli lapsiystävällinen Tanska - 12.09.2024