Ihana kiinalainen opiskelukaverini sai juuri työpaikan datajournalismiin erikoistuneesta mediayhtiöstä Kiinasta. Työ alkaa heinäkuussa 2020.

Jos suomalaisten mediatalojen pian käynnistyvä kesätyörumba tuntuu aikaiselta, hurjalta tuntuu myös kiinalainen järjestelmä. Kaikki, jotka valmistuvat ensi keväänä ja joilla ei juuri ole aiempaa työkokemusta, hakivat töitä tämän vuoden elokuun aikana. Jos ”yhteishakuun” ei osallistu, vastavalmistuneen vaihtoehdot ovat vähissä, ystävä kertoo. Liki vuotta ennen valmistumista on siis tiedettävä, millaista työtä haluaa tehdä ja missä kaupungissa.

Mutta ajoissa ollaan liikkeellä Columbian journalismikoulussakin.

”Työpaikan etsimistä pitää alkaa ajatella nyt”, kaikille journalismin opiskelijoille sanottiin perjantaina. Suurin osa kuuntelijoista oli aloittanut opintonsa kahta viikkoa aiemmin.

Koululle pamahti syyskuun alussa yli 150 opiskelijaa meidän 19:n datajournalismin ohjelmassa jatkavan lisäksi. Ilmassa on uutta sähköä, kun kurssivalikoima kasvaa eikä kuumankostea helle tuhoa aivosoluja ja läppärin akkua. Myös kampuksen ruokatarjonta on ilahduttavasti parantunut.

Viime viikolla istuimme siis kaikille opiskelijoille pakollisessa tilaisuudessa, jonka nimi oli ”Job Talks”. Työelämäyhteydet kuuluvat olennaisesti amerikkalaiseen yliopistokulttuuriin. Kun opiskelijat pohtivat, mille yliopistolle he ovat valmiita maksamaan kymmenientuhansien lukukausimaksut, työllistymismahdollisuuksia vertaillaan ahkerasti. Opintolainat pitää maksaa takaisin jotenkin.

Hyvä työllistymisprosentti on yliopistolle kilpailuvaltti ja elinehto. Kuvaavaa on, että meitä muistutettiin kahdesti, että tilaisuus on off the record eikä jaettuja materiaaleja saa kuvata tai jakaa. ”Pitäkää kilpailuetu itsellänne.”

Uskallan kuitenkin hiukan raottaa salaisuuksien kammion ovea.

Pääviesti oli melkein päinvastainen kuin muistan omilta yliopistoajoiltani Suomesta:

Columbialaisen ajattelun mukaan työpaikan hankkiminen on tärkeä tehtävä, jonka eteen pitää tehdä töitä heti opiskelujen alusta lähtien. Työnhaku on aikataulutettava ja sille on varattava kalenterista erikseen aikaa. Koulu haluaa tarkistaa jokaisen opiskelijan CV:n ja käydä läpi, miten siitä tulee parempi. Työpaikan hankkimisesta on syytä stressata ja stressaaminen kannattaa aloittaa heti. Työpaikka olisi hyvä olla tiedossa ennen kuin valmistuminen toukokuussa koittaa. Sitä ennen poliittiset mielipiteet kannattaa siivota sosiaalisen median tileiltä. ”Sinulla voi olla mielipiteitä taas, kun olet huippukolumnisti.”

Tilaisuuden jälkeen kaikki saivat salasanat, joiden takana ovat muun muassa yhdysvaltalaisten merkittävien medioiden eri osastojen päälliköiden yhteystiedot.

Suomalaisessa yliopistossa työnhakuun sai taatusti vähemmän apuja. Ei selitetty, milloin työhakemuksia kannattaa lähettää ja mille viikoille kalenterista pitää siivota sitä varten tilaa. Saati, että joku olisi ollut kiinnostunut, millaisia juttunäytteitä valitsen tai miltä CV:ni näyttää.

Toisaalta ihmisten erilaisia tilanteita ja haaveita ymmärrettiin enemmän. Eikä työpaikan saamista pidetty opiskelijan ykköstehtävänä, ainakaan silloin.

Vertailu on tietenkin epäreilu, sillä Columbiassa kaikki opiskelevat tiiviisti vuoden. Suomessa valmistumiseen menee 5-x vuotta, ja moni pääsee töihin kiinni opiskelujen ohessa ja kesätöissä. Columbia käytännössä kieltää töiden tekeminen opiskelun aikana. Opiskelukaverini, jolla on jo tietojenkäsittelyn tutkinto, uhmaa kieltoa ja työskentelee ison mediatalon datadeskissä noin 20 tuntia viikossa. Hän kertoo saavansa jatkuvasti yliopiston työelämäkontakteista vastaavalta henkilöltä sähköposteja, jotka alkavat ”Tiedän, ettet voi nyt hyvin”. Yliopistoväen puolustukseksi; en minäkään käsitä, miten hän ehtii.

Vuoden 2019 kurssista yli 70 prosentilla oli Columbian omien tilastojen mukaan työ- tai harjoittelupaikka valmistumiseen mennessä. Sellaista lukua yliopisto tahtoo taatusti esitellä jatkossakin. Siksi osaan Job Talkin neuvoista tekee mieli suhtautua kyynisesti. Työharjoittelun tekemistä esimerkiksi suositeltiin niillekin, joilla on jo vuosien työkokemus. Ajatteliko neuvoja opiskelijoiden etua vai tilastoja? Onneksi sentään palkattomista harjoitteluista puhutaan hyvin kielteisesti. ”Ne eivät ole teitä varten”.

On asioita, joita ei sanota kertaakaan. Sitä, että työpaikan etsinnän takia ei kannata menettää yöuniaan. Sitä, että paljon on kiinni pelkästä tuurista, ei omista kyvyistä. Sitä, että opiskellessa kannattaa kuulostella, mikä itseä kiinnostaa. Tai sitä, että jos joku saa hyvän työpaikan jostain, se ei ole toisilta pois.

Sen sijaan opin muutaman käytännön asian. En tiennyt, että Yhdysvalloissa CV:hen tai työhakemukseen ei missään nimessä pidä panna valokuvaa tai syntymäaikaa. Työnantajalla ei ole oikeutta kysyä ikää tai etnistä taustaa. Ajatus tuntuu vapauttavalta. Luulen, että jätän itsekin jatkossa CV:n syntymäajan pois.

Columbian työelämäihmistenkin mielestä kuvan ja iän lisääminen on vain hiukan barbaarinen eurooppalainen tapa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kaikki, mitä opin algoritmeista, olisi pitänyt kertoa jo peruskoulussa - 27.05.2020
• Jäädä vai lähteä – New Yorkissa maailmanpolitiikka tulee nyt suoraan iholle - 20.03.2020
• New York - kaupunki, jossa kymmenet tuhannet nukkuvat kadulla, mutta jossa kukaan ei töni - 23.01.2020
• Ajattelu hoidetaan sitten omalla ajalla! - 06.11.2019
• Nämä kymmenen asiaa kertovat, että olen muuttunut hiukan newyorkilaiseksi – ja seuraavat viisi siitä, että en ole - 23.07.2019
• Uusia alkuja, vääriä ajoituksia – eli yhdysvaltalainen viesti journalistiopiskelijoille - 28.05.2019