New York Timesin aamurutiini hämmensi media-alan ammattilaisia
”Jos alan pelastuminen on heistä kiinni, me olemme mennyttä”, puuskahti (amerikkalainen) kurssikaverini puidessamme vierailu New York Timesin aamupalaverissa.
Journalismiin bisneksen puolelta hypännyt kollega oli hämmentynyt siitä, miten paljon toimituksen aamupalaveri vaikutti – toimituksen aamupalaverilta. Eri osastot kävivät läpi omaa kyseisen päivän tarjontaansa, ja toimituspäällikkö kommentoi ja kyseli.
Me 21 vuosikurssin jäsentä seurasimme jämäkästi aikataulutettua palaveria isossa neukkarissa NYT:n toimituksessa Times Squarella. Moni jakoi ihmetyksen, mutta emme me toisaalta osanneet sanoa, miten New York Timesin päivittäistä tuotantoa sitten pitäisi koordinoida, jos aiheiden läpikäynti yhteisessä virtuaalipalaverissa kerran edustaa mennyttä aikaa.
Olimme tuolloin, syyskuun ensimmäisellä viikolla, juuri tavanneet toisemme livenä ensimmäistä kertaa. Vuosikurssin kokoonpano oli julkaistu elokuussa. Tämä on nyt neljäs vuosi, kun HS Säätiön stipendiaatti osallistuu City University of New Yorkin (CUNY) journalismikoulun Executive Program in News Innovation and Leadership -ohjelmaan. Mukana on päälliköitä ja johtajia mediataloista ympäri maailmaa. Meitä on Yhdysvaltojen lisäksi Etelä-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Maita on edustettuna kahdeksan, mediataloja julkisista yhtiöistä perinteiseen sanomalehtimediaan ja non-profiteista start-upeihin. Muutamaa päätoimittajaa lukuun ottamatta kaikki kantavat erilaista titteliä. Kaikkien työllä on jotain tekemistä journalismin kanssa.
Ehkä olimme kaikki odottaneet valaistuvamme ensimmäisellä vierailulla, vuoden kestävien opintojen toisena päivänä. Lehtiöt ja koneet tanassa naputimme muistiinpanoja. Luultavasti siksi aamupalaveri oli lässähdys – kyllä me tämän jo osaamme!
Palaveria seurasi kuitenkin muutama hyvä sessio AI- ja yleisötiimien kanssa. Utelimme lisää ja saimme selityksiä siihen, miksi yleisölle näkyviä asioita tehdään niin kuin tehdään ja miksi aamun kohtaaminen on olennainen osa strategiaa. Niinhän se on kaikille meillekin.
Ilman säännöllisiä rutiineja ja prosesseja ison (tai pienenkin) orkesterin jäsenten olisi mahdoton tietää, kuka on vastuussa, mitä keneltäkin odotetaan, mihin suuntaan ollaan menossa ja millä konsteilla sinne yritetään päästä. Palaverikäytännöt, niissä toistuvat kysymykset, vuorot, vastuut ja johtopäätökset ovat tapa toteuttaa strategiaa.
On turha kuvitella, että pilven tai intran reunalla roikkuva strategiapaperi olisi yksittäisen toimituksen jäsenen mielessä päivittäin, saati hiiren alla klikattavana kuin korkeintaan kerran. Työpaja saattaa kantaa vähän kauemmas, mutta kyllä sekin unohtuu, jos linjaukset eivät näy kaikkien tekijöiden arjessa, ihan jokaisessa työvuorossa.
Tähän tähtää myös NYT:n yleisötiimi. Sen toimii tiukassa yhteistyössä kaikkien muiden toimintojen kanssa, sillä sen tehtävä on oivalluttaa muille, miltä sisältötarjonta yleisön kokemana on – mikä saa ihmisen tilaamaan, maksamaan ja ennen kaikkea tarvitsemaan elämässään perinteistä mediaa. Siksi yleisötiimin edustajalla on tärkeä tehtävä myös aamupalaverissa, ehkä jopa kaikkein tärkein: muistuttaa kenelle me journalismia tai siihen sidottua viihdettä ja hyötyä teemme.
Näitä asioita me 21 innokasta opiskelijaa pureksimme koko vuoden. Porukka on verraton. On mahtavaa heittäytyä yhtä innostuneiden ihmisten kanssa kelaamaan kaikkea mahdollista kuluttajamediaan liittyvään kerran viikossa. NYT:n aamupalaverin jälkeen heitetty kommentti ei ole jäänyt ainoaksi kriittiseksi, mutta ihan kaikkea muutakin on tullut. Koko ajan huomaamme oppivamme toisiltamme ja innostuvamme lisää yhdessä. New York Timesin toimituksessa käytimme vierailuajan viimeiseen sekuntiin asti. Ehdimme antaa anteeksi aamupalaveripettymyksen ja heittäydyimme kyselemään ja kommentoimaan AI-strategiaa, deskin istumajärjestystä, yleisötiimin rutiineja ja toimituksen kahvihuoneen ilmapalloja. Emme me alana ole mennyttä.