Mediapomo, houkutteleeko sinua pureutua alan kuumimpiin kysymyksiin – strategiaan, liiketoimintaan ja journalismin innovaatioihin – ja olet ehkä vilkuillut CUNY:n johtajaopintoja? Kutitteleeko ajatus vuoden opiskelusta töiden ohessa etänä ja kolmesta viikon keikasta Manhattanille? Mutta et sittenkään ole ihan varma?

Executive Program in News Innovation and Leadership on City University of New Yorkin järjestämä ohjelma, ja HS Säätiö tarjoaa siihen stipendiä jo viidennen kerran lukuvuodeksi 2026-2027.

Tässä viisi syytä, miksi luultavasti aiot olla hakematta. Ammun ne alas.

1. ”En pärjää keskusteluissa ja opinnoissa englanniksi.”

Ketään ei kiinnosta, muotoilutatko Slack-viestisi AI:lla, haetko vimmaisesti sanoja puhelimesta live-keskustelun aikana tai unohdatko olennaisen termin kesken esityksesi. Mukana vuosikurssilla on natiiveja, sinua paremmin englantia puhuvia vieraskielisiä ja sinua huonommin englantia puhuvia vieraskielisiä. Kaikki auttavat. Kukaan ei moiti. Jos joku ei ymmärrä sanomaasi, hän kysyy uudelleen. Jos et osaa muotoilla sanomaasi, joku jeesii. Unohda kaikki, mitä koulussa opit ääntämisen tai kieliopin virheistä ja anna palaa. Kun innostut (ja lupaan, että se tapahtuu suunnilleen ensimmäisen tunnin aikana), unohdat kommunikoivasi vieraalla kielellä. 

2. ”Viikoittainen opiskelu varsinkin pomopestissä vie liikaa aikaa.”

Joka viikko on vähintään yksi kahden tunnin sessio Zoomissa ja joinakin viikkoina kaksi kahden tunnin sessiota. Useimpiin valmistaudutaan lukemalla aineistoa etukäteen tai tekemällä tehtäviä. Lisäksi on mentorointitapaamisia. 2-3 tuntia on häviävän pieni osa seitsemästä vuorokaudesta. Rakennat joka tapauksessa organisaatiokaavioita, hinkkaat strategiaa, pidät vaikeita keskusteluja ja pyrit syventämään ymmärrystä yleisöistä – näissä opinnoissa ympärilläsi on 20 muuta ihmistä tekemässä samoja asioita ja ratkaisemassa ongelmia kanssasi. Bonuksena heidän kauttaan luodut verkostot. Oikeastaan siis säästät aikaa. Sitä paitsi osallistuminen luentoon on todistettavasti mahdollista ja hedelmällistä myös hiihtolenkin aikana.

3. ”Opinnot eivät olennaisesti liity nykyiseen työhön.”

KAIKKI opintokokonaisuudessa käsiteltävät asiat liittyvät työhösi. Jos eivät liittyisi, et olisi media-alalla ja sinua ei valittaisi ohjelmaan. Kenen tahansa medialiiketoiminnassa, siihen liittyvässä tuotekehityksessä tai journalismissa mukana olevan on ymmärrettävä alaa kokonaisuutena. Muuten sitä on mahdotonta kehittää.

4. ”Journalismin ja demokratian kehitys Jenkeissä ei kannusta hakeutumaan maahan juuri nyt.”

Ohjelma CUNY:ssa on aitiopaikka globaaliin journalismin ja demokratian suhteen seuraamiseen. Saat joka viikko kuulumiset mediataloista, start-upeista ja non-profiteista ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa. Me olemme tämän vuoden vuosikurssin tiistai-illan Zoom-sessiossa nähneet ja kuulleet minnesotalaisen radion toimituksen reaktiot ja suunnitelmat ICE-joukkojen toiminnan raportointiin. Olemme kuulleet tuoreeltaan kommentit Washington Postin irtisanomisista toimituksen entiseltä tuottajalta. Lisäksi olemme seuranneet Ranskan hallituskriisejä ranskalaisen politiikkamedian päätoimittajan raportoimana ja Trumpin Grönlannin hamuamista Tanskan Zetlandin tuoreen päätoimittajan kautta. 

5. ”Omat pomot, alaiset, kollegat tai perhe eivät katso hyvällä, jos käytän aikani ja tarmoni omiin opintoihin.”

Ajattelitko, että paras aika hakeutua tämän tyyppisin opintoihin ei ehkä ole juuri nyt? Pienet lapset tarvitsevat huomiota, töissä hankala uudistus menossa? Sinulla on ajatuksia uudesta urasta tai tehtävän tai työpaikan vaihdosta?

Tätä parempaa aikaa ei ole. Jos jäät miettimään optimaalista rakoa kiireisessä arjessa tai ruuhkavuosissa, voit odotella loppuelämäsi. Ei sellaista tule.

Itse hain stipendiä, kun halusin kehittää edellisen työpaikan tekemistä, journalismia ja bisnestä. Stipendi myönnettiin. Sen jälkeen sain potkut, hain uutta työtä ja sain sellaisen. Järjestelin perhe- ja työelämäni kahdelle eri paikkakunnalle 700 kilometrin välimatkalla. Kotona on kolme teiniä, joilla noin tuhat harrastusta ja paljon muuta setvittävää. Menetin vuoden alussa läheisen. Puoliso päätti hankkia meille koiran. Uusi työ, uusi yhtiö, uusi maakunta ja uusien verkostojen rakentaminen vievät kapasiteettia.

Joka kerta ennen tiistai-illan tunteja väsyttää ja vähän hävettää, jos en ole ehtinyt valmistautua kunnolla. Joka kerta piristyn ensimmäisen viiden minuutin aikana. Porukka on huikea, ja kaikki sessiot valmisteltu ja vedetty sellaisella pieteetillä, että on mahdoton olla tempautumatta mukaan. Jokaisesta sessiosta jää oivallus omaan työhön ujutettavaksi. Tämä hetki opinnoille työn ohessa tuntuu mahdottomalta, mutta on antanut sata kertaa enemmän kuin on ottanut.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• New York Timesin aamurutiini hämmensi media-alan ammattilaisia - 09.02.2026