Neljä asiaa, jotka yllättivät minut Yhdysvaltain keskilännessä
Amerikassa kaikki on isoa ja mahtipontista, kuten me eurooppalaiset usein ajattelemme. Kolmen viimeisen viikon aikana olen saanut kokea amerikkalaista suuruutta USA:n keskilännessä.
Olen ajanut yli 2 000 kilometriä ympäri Minnesotan ja Iowan osavaltioita, vieraillut parissa kymmenessä toimituksessa ja instituutiossa sekä keskustellut kymmenien toimittajien ja paikallisten vaikuttajien kanssa. Silti olen kokenut vain pienen raapaisun monimuotoisesta amerikkalaisesta kulttuurista ja mediamaisemasta.
Kaikki kymmenen WPI-stipendiaattia Minnesota Public Radio -kanavan vierailulla St. Paulissa.
Olen Yhdysvalloissa osana kymmenhenkistä stipendiaattiryhmää, joka saapui Minneapolisiin World Press Institute -säätiön kutsumana maaliskuun alussa. Olemme kaikki uramme keskivaiheilla olevia 28–41-vuotiaita tutkivia toimittajia ja ulkomaantoimittajia.
Edustamme kaikkia mantereita paitsi Pohjois-Amerikkaa: Australiaa, Aasiaa, Afrikkaa, Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa. Olen ryhmän ainoa suomalainen ja pohjoismaalainen toimittaja. Pitkillä automatkoilla olemme ehtineet tutustua toisiimme, ja meistä on tullut hyviä ystäviä – tai “fellows”, kuten virallinen tittelimme kuuluu.
Muscatine-kaupungissa Iowassa puhuimme kokemuksistamme toimittajan työstä paikallisille.
World Press Institute järjestää vuosittain “fellowship”-ohjelman, joka vie kymmenen kansainvälistä toimittajaa yhdeksän viikkoa kestävälle opintomatkalle ympäri Yhdysvaltoja. Ohjelmaan kuuluu räätälöityjä vierailuja toimituksiin, ajatushautomoihin ja instituutioihin. Opinto-ohjelma, joka järjestetään 58:tta kertaa tänä vuonna, on mainio tapa tutustua tähän kiehtovaan maahan pintaa syvemmälle ja toimittajan näkökulmasta.
Mitkä ovat päällimmäiset ajatukseni opinto-ohjelman ensimmäisestä jaksosta? Tässä neljä asiaa, jotka ovat yllättäneet minut.
-
Suuri osa toimittajista tekee edelleen etätyötä
“Missä kaikki toimittajat ovat”, joku on aina kysynyt, kun olemme vierailleet toimituksissa. Kovia uutisia tekevät toimitukset ovat olleet melkein tyhjiä keskellä päivää. Pandemian erikoisjärjestelyt ovat näköjään toimineet niin hyvin, että etätyöskentelystä on tullut uusi normaali.
Keskellä päivää minnesotalaisen Star Tribune -lehden uutistoimituksessa on melkein tyhjää. Suurin osa toimittajista on edelleen etätöissä. WPI-stipendiaatti Uggla toimituksen pöllömaskotin vieressä.
Tavallisesti täkäläiset toimittajat käyvät toimituksessa vain yhtenä tai parina päivänä viikossa. Kun olen udellut asiasta, olen kuullut monen puhuvan työmatkojen pituudesta ja ärsyttävistä ruuhkista. Etätyö näköjään säästää niin paljon aikaa, että toimitusten yhteinen päätös on ollut jatkaa työskentelyä kotoa ja pitää palaverit Zoomin kautta.
-
Amerikkalaisilla vankka usko paikallismediaan
Vierailimme Grand Marais -nimisessä kaupungissa Minnesotan pohjoisosassa, jossa tapasimme paikallismedioiden edustajia. Vaikka kaupungissa asuu vain reilut tuhat ihmistä, asukkaat seuraavat hyvin aktiivisesti paikallista radiokanavaa ja paikallislehteä.
Joe Friedrichs, joka toimittaa WTIP-paikallisradiokanavan aamulähetystä, kertoi kuinka tärkeä osa paikallisyhteiskuntaa mediat ovat: “Kun käyn ostamassa ruokaa, joku tulee aina juttelemaan ja kertomaan omasta arjestaan. Siksi joudun aina varaamaan ylimääräisen vartin, koska paikkakuntalaiset puhuvat aina toimittajan kanssa.”
Joe Friedrichs on WTIP-paikallisradiokanavan toimittaja Grand Marais-kaupungissa.
Paikallismedialla on vahva asema Yhdysvalloissa, vaikka valtakunnallinen kilpailu yleisöstä on kovaa. Gallupin and the Knight foundationin teettämän tutkimuksen mukaan amerikkalaiset luottavat jopa enemmän paikalliseen kuin valtakunnalliseen mediaan. Monet tapaamani henkilöt kertovat tilaavansa omaa paikallislehteä juuri tästä syystä.
-
Suomen mediamaisema kerää ihailua
Opinto-ohjelmaan kuuluu myös julkisia tapaamisia paikallisten kanssa. World Press Institute on tähän mennessä järjestänyt viisi paneelikeskustelua yliopistossa, yläkoulussa ja kirjastoissa, joissa olemme kertoneet omista maistamme ja maidemme journalismista. Kun olen puhunut Suomen lehdistönvapaudesta, Julkisen sanan neuvostosta, medialukutaidon opetuksesta kouluissamme ja maailman ensimmäisestä julkisuuslaista, yleisö ja muut stipendiaatit ovat olleet ihmeissään: “Tuollaisesta tilanteesta voi vain haaveilla”.
Paneelikeskustelussa Minneapolisin kaupunginkirjastossa kerroimme omista maistamme ja vastasimme yleisön kysymyksiin journalismista.
Kun vertaan omaa työtäni esimerkiksi pakistanilaisen tai srilankalaisen stipendiaatin työarkeen, tajuan kuinka paljon vapautta ja mahdollisuuksia minulla on suomalaisena toimittajana. Myös amerikkalainen yleisömme on ollut ihmeissään suomalaisen median vahvasta ja itsenäisestä asemasta.
-
Onnellisuustutkimus sai amerikkalaismediat villiintymään
Vuosittaisen onnellisuustutkimuksen tulos julkaistiin juuri, kun olimme palanneet pitkältä automatkalta Minneapolisiin. Stipendiaattiystäviltäni kuulin, että Suomi oli kuudetta kertaa sijoittunut ensimmäiseksi kansainvälisessä onnellisuusmittauksessa. He olivat osaltaan lukeneet tuloksesta amerikkalaisista lehdistä, jotka nostivat uutisen näkyvästi esille. Oli kiinnostava huomata, että uutinen sopi täydellisesti amerikkalaiseen narratiiviin “suomalaisuudesta”.
Automatkalla lumimyräkässä ajoimme Finland-nimisen pikkuruisen kylän ohi pohjois-Minnesotassa.
Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että Suomea pidetään – ainakin Minnesotassa, jossa on paljon suomensukuisia – lumisena lintukotona, jossa yhteiskunta toimii moitteettomasti ja kaikki ongelmat ratkaistaan hyvässä sovussa. Muun muassa yleisradioyhtiö NPR, USA Today -lehti, CNBC-kanava ja The Week -lehti julkaisivat näyttäviä juttuja kilpailusta, jonka voittajat saavat osallistua “Masterclass of Happiness” -kurssiin Suomessa. Tässä kampanjassa Business Finland todella onnistui hyödyntämään ulkomaisen median kiinnostusta paljon julkisuutta saaneen uutisen vanavedessä.
Olemme juuri saapuneet New Yorkiin, ja täältä opintomatkamme jatkuu Washingtoniin, Miamiin, Austiniin, Los Angelesiin, San Franciscoon ja Chicagoon. Yhdysvallat on valtava maa, ja World Press Instituten ansiosta saamme kokea sen hyvinkin konkreettisella tavalla, maata kiertäen.
