”Paikallisjournalismi ei ole seksikäs aihe. Mutta se on tärkeä aihe, älyllisesti kiinnostava, usein vähälle jäänyt aihe, joka ansaitsee enemmän huomiota.” Näin kirjoittaa Reuters-instituutin tutkimusjohtaja Rasmus Kleis Nielsen toimittamansa Local journalism: The decline of the newspaper and the rise of the digital media (I.B.Tauris & Co. Ltd, 2015) esipuheessa.

Tämän kirjoituksen otsikko viittaa mielikuviin paikallisjournalismista. Kerroin viime syksynä lähteväni Berliiniin tutkimaan paikallisjournalismia, tarkemmin sanottuna hyperlokaaleja verkkojulkaisuja. Joku tiedusteli, miksi haluan tarkastella pikku-uutisia kissojenpelastustehtävistä. Ehkäpä juuri siksi, että hyperlokaaleista kunnianhimoisimmat eivät sellaisia julkaise.

Hyperlokaalin käsitteen alle mahtuu toistaiseksi kaikkea kansalaisjournalismiportaaleista kortteliblogeihin. Käsite on siinä mielessä tutkijoiden luoma, että harva hyperlokaaliksi luokiteltava julkaisu nimittää itseään sellaiseksi. Olen seurannut saksalaisista ja suomalaisista hyperlokaaleista tarkemmin kymmentä, joiden rima on mielestäni korkealla. Ne ovat ammattijournalisteista koostuvien ryhmien perustamia ja toimittamia, maksumuurittomia, esimerkiksi kaupunginosaan keskittyviä verkkolehtiä, joiden tavoite on korkea laatu ja riippumaton raportointi. Suomessa ensimmäiset varteenotettavat starttasivat viime vuonna, tuoreimmat muutama kuukausi sitten. Saksassa alkuun päästiin 2010-luvun taitteessa.

Palataanpa vielä hetkeksi kissoihin. Kommentti oli tietysti huumoria, mutta se kieli myös aiheen vieraudesta ja siitä, millainen klangi sanalla paikallisjournalismi toisinaan on. Esimerkkejä on toki niin huonossa kuin hyvässä. Menemättä tasoon ja laatuun sen syvemmälle on taas lainattava Nielseniä. Hän toteaa, että paikallisjournalismin merkitys on suurempi kuin moni ajattelee. Arkeemme vaikuttavat asiat tapahtuvat enimmäkseen lähellämme: korttelissa, naapurustossa, keskustassa, keskuskaupungissa. Kyse on pohjimmiltaan demokratiasta: tarpeesta saada ihmisen kokoista, luotettavaa tietoa siitä, mitä ympäristössä tapahtuu, miten yksilöön vaikutetaan ja miten yksilö voi vaikuttaa.

Toimittajakunnastakin valtaosa työskentelee paikalliseksi tai alueelliseksi luokiteltavassa mediassa. Mittakaava hukkuu helposti kansallisen ja kansainvälisen uutisoinnin tarjontaan, sen saamaan huomioon ja ehkäpä myös glooriaan. Väkeä on tosin viime vuosina lähtenyt varsinkin maakuntalehtien toimituksista. Yt-neuvottelujen vähennykset ovat usein kohdistuneet esimerkiksi pienempiin aluetoimituksiin.

”Jotain olennaista on hävinnyt tai puuttuu mediamaisemasta.” Tähän havaintoon monet hyperlokaaleja perustamassa olleet kertoivat havahtuneensa. Jopa Berliinin kokoisessa kaupungissa, jossa on useita isoja kaupunkilehtiä, on seurannan kampaa harvennettu niin, että raportoinnissa huomaa aukkoja. Moni hyperlokaali täydentää näitä koloja, olivat ne sitten paikallisessa politiikassa, kulttuurissa tai vaikkapa urheilussa.

Miksi hyperlokaali? Motiivien kirjo on laaja. Vapaus mainostajista, konserniohjauksesta ja ylipäätään toimituksen ulkopuolisista vaikuttimista. Paikka itsensä toteuttamiseen. Mahdollisuus luoda mieleinen työpaikka itse valitun porukan kanssa. Kutkuttavaa on ollut myös aloittaa julkaiseminen puhtaalta pöydältä, ilman perinteisten brändien selkänojaa ja painolastia. Osa on kyllästynyt alan muutosjähmeyteen digikäänteen edessä ja todennut, että on yritettävä itse. Tekemistä halutaan hidastaa ja syventää. Niinpä klikkiotsikoista ja tiedoteuutisista on luovuttu, kuten myös uutiskilpailusta, johon ei olisi tosin resurssejakaan. Osan missio on näyttää, että hyvin paikallistakin julkaisua voi tehdä luovasti, tuoreilla tavoilla ja nuorekkaasti. Somea halutaan hyödyntää monipuolisemmin, olla enemmän kontaktissa paikalliseen yhteisöön ja osaltaan rakentaa sitä. Bisnes ja voitontavoittelu tulevat listalla kaukana kärjestä.

”Raha on paikallisessa. Jos keksitte tavan, millä se saadaan sieltä ulos, kertokaa meillekin.” Tätä hokevat kustantajat niin Suomessa kuin Saksassa. Rikkimenneeseen ansaintalogiikkaan ei ole ihmelääkettä. Kanavamonopolin menetyksen, kansainvälisten mainosjättien ja kuluttajatottumusten muutoksen pirstomaa alaa ei mikään liimaa entiselleen. Ala on viime vuosina sekä hajautunut että keskittynyt. Median ansainnan tulevaisuus lienee silti enenevässä määrin murusina maailmalla, kuten nyt jo median kulutus ja tutkijoiden mukaan joskus myös sen tuotanto.

Yksi rahoituksellisesti menestyneimmistä hyperlokaaleista Saksassa, berliiniläinen Prenzlauer Berg Nachrichten, juhli äskettäin pystytettyyn osittaiseen maksumuuriin keräämäänsä tilaajamäärää. Lehti kertoi voivansa noin 750 tilaajan maksamalla viidellä eurolla kuussa luopua mainosmyynnistä. Se yltää nyt tavoitteeseensa: kulut peittyvät.

Tottumattomuus maksaa paikallisesta verkkojournalismista riittävässä määrin on nyt siis todistettavasti ainakin kerran voitettu. Vaikka suoritus on oiva ja ilmeisesti ensimmäisiä laatuaan Saksassa, ei se välttämättä ole vielä merkki laajemmasta käänteestä. Viisivuotias PBN on asemaltaan ja maineeltaan vakiintunut julkaisu, jonka kasvoina on tunnettu non-profit -journalismiaktivisti. Lehti ilmestyy väestötiheässä kaupunginosassa, jota kansoittaa tiedostava, koulutettu keskiluokka. Sen arvoihin pienen ja itsenäisen, mainonnalle kintaalla viittaavan julkaisun on kenties helpompi vedota.

Useimmat hyperlokaalit rahoittuvat toistaiseksi tekijöidensä leipätöiden lisäksi epävarmalta pohjalta: joukkorahoituksella, lahjoituksilla, satunnaisilla apurahoilla, tuotemyynnillä ja pienimuotoisella mainonnalla. Vankasti säätiöiden ja tilaajien tukema tutkiva non-profit -journalismi eri muodoissaan on yleistä Saksassa. Long Play on meillä raivannut vastaavaa tietä. Suomessa säätiöitä löytyy pysyvämmin lähinnä ruotsinkielisen printtimedian taustalta. Säätiömallin laajentamista on meilläkin väläytelty joissakin puheenvuoroissa.

Mitä sitten on hyperlokaalien merkitys? Journalismi on juuri nyt kuin valtava pellepelottomien laboratorio. Toivottavasti joukossa on muutamia a.i.virtasiakin. Voimme edelleen vain arvailla, mitä menestystuotteet lopulta ovat ja kenen nimiin ne kreditoidaan. Hyperlokaalit ovat kuitenkin jo osaltaan tekemässä sitä, mistä monet vasta puhuvat: kokeilemassa rohkeasti. Mittakaava on maltillinen ja taloudelliset riskit pienet, mutta ne kantavat kortensa siihen kekoon, jonka kasaamista useat vielä vitkastelevat.

Hyperlokaaleja ja muita innovatiivisia digijulkaisuja on ehtinyt syntyä ja kuolla. Niin käy varmasti myös Suomessa. Elinkaarensa aikana ne kuitenkin tuottavat arvokkaita kokemuksia, joista voidaan ammentaa, oli vastassa sitten menestys tai oppirahat. Tekijöilleen ne avaavat polkuja, joita ei muuten tulisi välttämättä kuljettua. Lukijoitaan ne totuttavat käyttämään taas yhtä uudenlaista mediaa. Journalismi hakee nyt kuohuen uusia uomia, eikä haittaa yhtään, että sille tarjotaan mahdollisimman monia uusia purkautumiskanavia.

Avoinna on toki määrättömästi kysymyksiä. Mikä on maailmanvalloitusta puuhaavan, Saksaan juuri rantautuneen Blendlen merkitys? Entä Facebookin yhteistyö suorana julkaisualustana lehtien kanssa? Journalististen sivustojen versotessa siellä täällä kuluttajien medialukutaidon merkitys korostuu. Onko sitä riittävästi ja miten siihen voi vaikuttaa? Miten uutisjournalismi voisi saavuttaa nuoret? Mitä tapahtuu lehdistötuelle ja alv-kannalle? Mikä merkitys on digitaalisen mainosblokkauksen suosion kasvulla? Milloin tulee lopullinen käänne, jolloin digi ohittaa paperin, vai tuleeko sitä?

Stipendilopputyötäni varten haastattelemieni hyperlokaalien tekijöiden ajatuksia paikallisjournalismista ja vastauksia kysymyksiin mitä, miksi, milloin, miten, kuka ja kenelle voi lukea saksaksi laatimastani selvityksestä, joka julkaistaan kesän 2015 lopulla HS Säätiön verkkosivuilla suomenkielisellä tiivistelmällä varustettuna. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille tutustumista seuraaviin sivustoihin:

Uusi Inari
Torikokous
Kaupunni
Reunamedia
Mediaoulu
Prenzlauer Berg Nachrichten
Altona.info
Meine Südstadt
neukoellner.net 
Neustadt Geflüster

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 304 päivän deadline - 27.07.2015
• Ikisinuttelijan rouvavuosi - 25.05.2015
• Lähteminen kannattaa aina - 22.04.2015
• Not in my Prenzlauer Berg! - 01.04.2015
• Valtakunta lattiakaivosta - 02.03.2015
• Cash only - 02.02.2015
• Onneksi oli ruotsiakin - 02.01.2015
• Tältä suomalainen näytti tänään - 08.12.2014
• Yksi kartta Berliiniin, bitte! - 28.10.2014