Britanniassa ollaan keskellä harvinaista juhlasesonkia. Viime viikonloppuna vietettiin kuningas Charles III:n kruunajaisia, tällä viikolla on vuorossa lauantain finaaliin huipentuvat Euroviisut.

Siihen nähden, että molemmat juhlat ovat hyvin harvinaisia – edellisen kerran Britannia järjesti viisut 1998 Birminghamissa, Elisabet II:n kruunajaiset taas olivat 1950-luvulla – tunnelma on vaikuttanut yllättävän maltilliselta, jopa passiiviselta. Kruunajaisten kunniaksi katujen varsilla on kyllä näkynyt koristeita ja kaupoissa erilaista Charles ja Camilla -krääsää, mutta minkäänlaiseen suureen juhlahumuun ei Oxfordissa viikonloppuna tempauduttu.

Kruunajaisten koristeita lojui kadulla Oxfordissa viikonloppuna.

Toisaalta ei mikään ihme. Kuten Suomessakin on uutisoitu, monarkian murheenkryyni on laskeva suosio. BBC:n tuoreehkon kyselyn mukaan 58 prosenttia briteistä kannattaa yhä monarkiaa, kun taas 26 prosenttia haluaisi vaaleilla valitun valtionpään. Vaikka enemmistö on yhä kuningashuoneen puolella, etenkin nuorten keskuudessa monarkia on epäsuosittu. Kyselyissä on ollut nähtävissä myös se, ettei kansa ole erityisen innoissaan kruunajaisista.

Kruunajaiset ovat tietysti myös journalistisesti erityisen kiinnostava juhla, joskaan ei varsinaisesti juhlatunnelmaa lisäävällä tavalla. Ennen kruunajaisia on julkaistu kriittistä journalismia muun muassa kuningasperheen taloudellisista kytkyistä ja syytetty BBC:n kruunajaisjournalismia liian pehmeäksi hovia kohtaan. Saapuvatko Harry ja Meghan kruunajaisiin -jutut olivat oma skandaalinkäryinen saagansa, joka usein jätti Charlesin ja Camillan varjoon.

Oxford on opiskelijoita pullollaan oleva yliopistokaupunki, ja rojalistien ääniä täällä kuulee aika vähän. Oman epätieteellisen satunnaisotantani perusteella vaikuttaa siltä, että kruunajaisiin suhtauduttiin täällä joko melko epäkiinnostuneesti tai kriittisesti.

Toisaalta kruunajaiset itsessään eivät olekaan sellainen juhla, jonka ansiosta ihmiset lähtisivät kaduille. Sitä on helpointa katsoa tv:stä kotona. Mekin seurasimme fellowship-ohjelmamme journalistien kanssa lauantain Westminster Abbeyn seremonioita Reuters-instituutin seminaarihuoneen isolta televisionäytöltä. Sunnuntaina ihmisiä yritettiin innostaa järjestämään katujuhlia ja yhteisöllisiä lounaita, mutta itse onnistuin kohtaamaan vain yhdet tällaiset kemut omassa naapurustossani. Kovin suurta juhlahumua kruunajaiset eivät siis vaikuttaneet aiheuttaneen ainakaan täällä.

Tv-ohjelmanakaan kruunajaiset eivät olleet niin suuri menestys kuin olisi voinut ehkä veikata. BBC:n mukaan kruunajaisia seurasi keskimäärin yli 18 miljoonaa ihmistä – melkoinen määrä, toki, mutta merkittävästi vähemmän kuin mitä Elisabetin hautajaiset keräsi katsojia. Ja vaikka Elisabetin vuoden 1953 kruunajaisista ei ole olemassa luotettavia katsojalukuja, kyselyiden perusteella niitä katsoi arviolta yli 20 miljoonaa ihmistä, vaikka televisio teki vasta läpimurtoaan koteihin.

Mutta ei vielä julisteta lineaari-tv:tä tai kansanjuhlia kuolleiksi! Britanniassa käyntiin on pyörähtänyt Euroviisu-viikko. Euroviisuja pidetään täällä suhteellisen hupsuna eikä erityisen merkittävänä musiikki-ilotteluna, ja viime vuosina on ollut myös merkkejä siitä, että iso osa briteistä ei isommin perusta koko touhusta. Mutta koska viisut järjestetään tänä vuonna Liverpoolissa, viisukuume lienee tänä vuonna täällä tavallista korkeammalla.

Suomalaisittain on ollut tietenkin hauskaa huomata, että Käärijän ja Cha Cha Cha -biisin suosio eivät ole vain suomalaista intoilua. Myös Britanniassa puhutaan Käärijästä, ainakin niissä piireissä, jotka ovat viisuista innoissaan, ja kappale keikkuu myös täkäläisen median ennakkosuosikkilistauksissa. Vaikuttaa siltä, että täytyy alkaa katsella Oxfordista sopivaa paikallista suihkulähdettä siltä varalta, että Käärijä vie voiton.

Jos katsoo puhtaasti katsojalukuja, Euroviisut voivat jäädä kruunajaisille kakkoseksi. Viime vuonna Euroviisujen finaalia katsoi 8,9 miljoonaa brittiä. Kotikisat voivat toki kasvattaa katsojamäärää. Myös se, että Britannia järjestää laulukilpailun Ukrainan puolesta, lisää ymmärrystä tapahtumasta Euroopan maiden ja kansojen välisenä yhteistyönä, vaikkei välttämättä varsinaista suosiota kasvattaisikaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Hyvällä asialla, huomiosta kilpailemassa - 19.06.2023
• Nato-keskustelua Wienissä - 20.04.2023
• Miksi toimittajat haluavat olla toimittajia, ja miten traumat liittyvät vastaukseen? - 21.02.2023
• Maa joka toimii melkein - 11.01.2023
• Kuinka Oxfordiin muutetaan - 09.12.2022
• Syitä optimismiin toimittajille – ja kannattaako niihin uskoa - 01.11.2022