Osallistuin Oxfordissa hiljattain juoksutapahtumaan toisen journalist fellowship -ohjelmaa suorittavan toimittajan kanssa. Tapahtumassa juostiin 10 kilometrin lenkki Port Meadow’n ympäri – se on kaupungin keskustan vieressä sijaitseva laaja niittyalue, jolla asustaa muun muassa hevosia ja lehmiä. Tapahtuma osui erityisen helteiseen päivään, joten itse juokseminen oli vähän odotettua tuskaisempaa, mutta järjestelyt pelasivat hienosti, tunnelma oli hyvä ja katujen varsiin kokoontuneet kannustajat tsemppasivat kaikkia juoksijoita. Hauska kokemus!

Tapahtumassa ei ollut mitään muuta ihmeellistä, paitsi se, että 25 punnan osallistumismaksu meni järjestämiskustannusten lisäksi hyväntekeväisyyteen paikallisen koulun hyväksi. Eikä sekään oikeastaan ole mitenkään ihmeellistä. Koulut, järjestöt, tutkimusorganisaatiot ja monet muut tahot järjestävät täällä jatkuvasti erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joissa kerätään rahaa milloin mihinkin toimintaan.

Suomalaisena tähän tulee kiinnittäneeksi huomiota. Ei sillä, että hyväntekeväisyys ja rahankeräykset olisivat uppo-outo asia. Eikä sillä, että kyse olisi sinänsä pahasta asiasta tai ongelmasta – keräyskohteet ovat mielestäni lähes aina kannatettavia. Mutta se, että rahaa kerätään esimerkiksi peruskouluille rutiininomaisesti, on vähän vierasta.

Lähikaupassa asiakkaat saavat pudottaa poletin laatikkoon ja näin äänestää siitä, mitä hyväntekeväisyyskohdetta haluavat kaupan tukevan.

Itse asiassa monet arkisetkin toiminnot linkittyvät täällä hyväntekeväisyyteen. Tesco-supermarketeissa asiakkaat pääsevät pudottamaan poletteja läpinäkyviin vaaliuurniin tai -tuubeihin ja näin äänestämään siitä, mihin paikalliseen hyväntekeväisyyskohteeseen he haluaisivat markettiketjun lahjoittavan summan rahaa. Ajatus tuntui aluksi kauniilta: näin myös yritykset kantavat ainakin joiltain osin kortensa kekoon yhteisöjen hyväksi, ja asukkaat pääsevät vaikuttamaan kotialueensa asioihin.

Mutta jos yrittää tehdä tällaista äänestyspäätöstä, koko homma alkaa vaikuttaa dystooppiselta. Haluanko mieluummin tukea esimerkiksi kodittomia, lasten mahdollisuuksia harrastaa perheen tulotasosta riippumatta vai eläimiä? Vain yhden vaihtoehdon voi valita, ja asiakkaiden mielestä suosituin vaihtoehto saa suurimman potin.

Se tuntuu vähän pahalta. Jos äänestän vaikkapa tasa-arvoisten harrastusmahdollisuuksien puolesta, äänestänkö samalla kodittomia ja eläimiä vastaan? Kaikki esimerkkikohteet ovat mielestäni kannatettavia aloitteita, enkä osaa arvioida, mikä niistä tarvitsee kipeimmin tukea. Tällaisten asioiden rahoituksen ei pitäisi riippua siitä, millä tuulella marketin asiakas sattuu olemaan.

Samanlaiset ajatukset tulevat mieleen myös muissa hyväntekeväisyystempauksissa. Juoksutapahtumankin yhteydessä sai ruksia pitkästä listasta kolme muutakin organisaatiota, joita halusi tukea osallistumalla. Tämäkin lista oli täynnä hyviä ja kannatettavia kohteita. Mutta mitä ajatella kaikista niistä, jotka jättää valitsematta?

Lokakuussa seurasin katsojana ja kannustajana Oxfordin puolimaratonia, ja myös siellä todella monella juoksijalla oli yllään jonkin järjestön paita, joka kertoi juoksijan keräävän rahaa esimerkiksi sairauden tutkimukseen tai palveluiden järjestämiseen. Jälleen kerran: monella tapaa tämä ei ole mitenkään huono asia. On hienoa, että ihmiset haluavat osallistua ja tehdä asioita tärkeinä pitämiensä asioiden hyväksi.

Mutta tulee tietenkin mieleen, mitkä kaikki yhteiskunnalliset ongelmat eivät oikein näy hyväntekeväisyystapahtumissa. En ole itse nähnyt hirveästi rahankeruuta esimerkiksi päihdeongelmaisten kuntouttamiseksi, velkaongelmaisten auttamiseksi tai esteettömyyden lisäämiseksi.

Varmasti näidenkin asioiden hyväksi tehdään paljon tärkeää työtä, joka ei itselleni ole vain tullut vastaan, mutta mutu-tuntumani perusteella vaikuttaisi siltä, että tietyt aiheet taipuvat helpommin hyväntekeväisyystempausten kohteiksi kuin toiset. En haluaisi sanoa, että väärin autettu, koska rahankeräykset helpottavat monien ahdinkoa. Mutta jos rahaa kerätään kilpailemalla ihmisten huomiota, ei tietenkään ole mikään ihme, jos yleisesti hyväksytyimmät tai sympaattisimpina pidetyt kohteet vievät voiton.

Toisaalta Britannian hyväntekeväisyyskulttuuri vaikuttaa välillä erikoiselta siinäkin mielessä, että huomio oikeastaan ei edes aina ole siinä, mihin rahaa kerätään. Usein kiinnostavampana pidetään sitä, miten rahaa kerätään.

Viime syksynä ihmettelin BBC:n uutista miehestä, joka istui kolmen päivän aikana jokaiselle birminghamilaisen Villa Park -jalkapallostadionin yli 40 000 istuimelle ja keräsi samalla rahaa hyväntekeväisyyteen.

En itse aivan ymmärtänyt, mitä hyötyä kenellekään on siitä, että tällainen tempaus järjestettiin. Mutta niin vain se innosti ihmisiä hölläämään kukkaronnyörejä 1 500 punnan edestä. Raha meni dementiaa sairastaville tarkoitetun kahvilan hyväksi – mikä uutisessa oli kuitenkin aika pieni seikka, kun huomio lähinnä keskittyi siihen, miltä se nyt tuntui istua kaikille niille istuimille.

Kuulemma uskomattoman raskaalle.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kruunajaiset eivät tuoneet suurta juhlahumua, mutta entäpä Euroviisut? - 10.05.2023
• Nato-keskustelua Wienissä - 20.04.2023
• Miksi toimittajat haluavat olla toimittajia, ja miten traumat liittyvät vastaukseen? - 21.02.2023
• Maa joka toimii melkein - 11.01.2023
• Kuinka Oxfordiin muutetaan - 09.12.2022
• Syitä optimismiin toimittajille – ja kannattaako niihin uskoa - 01.11.2022