Kauan Lontoossa asunut ystäväni inhoaa seuraavaa makealla äänellä lausuttua lausetta: ”What else can I help you with today?”

Hänen mukaansa lauseen kuulee useimmiten soitettuaan asiakaspalveluun valittaakseen asiasta, joka ei ole hoitunut. Ärsyttävän siitä tekee asiakaspalveluhenkilön yliystävällinen yritys tarjota  lisää apua tilanteessa, jolloin alkuperäinenkään asia ei ole hoitunut.

Kuukausi asumista Englannissa, ja alan ymmärtää ystäväni reaktiota. Harva asia hoituu täällä ensimmäisellä kerralla. Ja kun minulta kysytään, enkö entisen Neuvostoliiton alueella vuosikaudet asuneena ole tottunut tehottomuuteen, vastaan, että olen toki, mutta en ole tottunut siihen, että minulle luvataan nopeaa ja tehokasta palvelua, ja sitten koko asiani hukkuu kohteliaisuuksien täyttämään pumpulipilveen.

Esimerkiksi lasten sänky, jonka tilasin tyttärelleni. Nettikauppa, josta sängyn tilasin, ilahdutti minua ilmoittamalla, että sänky saapuu jo seuraavana päivänä. Mitään aikaa ei mainittu, joten istuin päivän kotona. Ei sänkyä. Seuraavana päivänä soitin ko. firman asiakaspalveluun, josta puhelinvastaaja sanoi minulle ystävällisesti, että jos olen odottanut alle neljä päivää, minulla ei ole mitään syytä (eikä nähtävästi oikeutta) soittaa. Odotin siis vielä päivän. Sänky saapui kolmantena päivänä ilman samasta paikasta tilattua patjaa. Odotin patjaa vielä päivän.

Neljä päivää on ihan normaali aika odottaa huonekalun toimitusta. Mutta miksi, oi miksi, minulle sanottiin, että sänky tulee päivässä?

Nettiliittymän avaaminen se vasta komedia oli. Mieheni kiersi kaikki Oxfordin keskustan liikkeet ja vertaili hintoja. Löysimme kohtuuhintaisen liittymän, mokkula kaupan päälle. Jonotimme asiakaspalveluun ja istuimme tekemään papereita. Olimme valmiit maksamaan vuoden nettiyhteyden kerralla käteisenä, sillä silloin saisimme pienen alennuksen eikä laskuista tarvitsisi huolehtia.

Perin kohtelias asiakaspalvelija pyysi meiltä pankki- tai luottokorttia. Annoin suomalaisen Visani. Asiakaspalvelumies pyysi englantilaista. Selitimme, että olimme vasta käyneet avaamassa pankktilin, mikä tarkoitti sitä, että saisimme korttimme vasta parin viikon päästä. Siihen saimme vastauksen, että ai jaa, ei onnistu. Emme ylipäätään voi saada muuta kuin prepaid-nettiliittymää, koska olemme asuneet alle kolme vuotta Britanniassa.

Sanoin, että maksamme vuoden laskut etukäteen joka tapauksessa, ja aiomme irtisanoa liittymän yhdeksän kuukauden jälkeen, eli heidän firmansa voittaa, kävi miten kävi.

Ei, ei ja ei. Sorry ma’am. Emme voi valehdella papereissa, valehtelu on rumaa.

Kerroin asiakaspalvelijalle totuudenmukaisesti, että kollegani, joka on ihan samassa tilanteessa kuin minä, sai nettiliittymän kotiin soittamalla yhden puhelun erääseen toiseen firmaan.

Ei mitään vaikutusta. Poistuimme tyhjin käsin kadun toiselle puolelle hankkimaan prepaid-internetin kotiin.

Hoitopaikan löytäminen  kolmivuotiaalle tyttärellemme on erillisen bloggauksen aihe. Sen tarinan opetus oli lyhyesti, että tarkista, tarkista ja tarkista. Journalistien pitäisikin olla luontaisen epäluuloisia – pätee arkeen Britanniassa.

***

Elämän positiivisella puolella menossa on Michaelmas-lukukauden toinen viikko. Oxfordin lukukaudet ovat hätkähdyttävän lyhyitä, joskin meille kolmen lukukauden stipendiaateille lukukausien välinen reilu kuukausi tarjoaa oivaa tutkimuksentekoaikaa.

Yliopisto tarjoaa valtavan määrän luentoja, meille tarjolla on erityisen paljon kansainvälisen politiikan luentoja. Muutakin saa valita yliopiston tarjonnasta. Myös vapaa-ajasta huolehtii yliopisto – koticollegessamme Green Templetonissa on mm. ilmaiset squash- ja tenniskentät sekä lukuisia clubeja. Stipendiaattitoverini Kimmo on hurahtanut perioxfordilaiseen harrastukseen soutuun .

Itseäni ilahduttaa sattumalta löytämäni georgian kielen alkeiskurssi. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen tutkimuksenohjaajaani, professori Neil McFarlaneen, joka on Kaukasian ja Keski-Aasian asiantuntija. Viime viikolla sain myös kutsun Lontooseen Georgia-aiheiseen keskustelutilaisuuteen.

Ja onhan se luksusta, että voi viettää kokonaisia päiviä upeassa ikivanhassa kirjastossa lukemassa ja pohtimassa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kauniit ja rohkeat ulkomaantoimittajat – ja sitten me muut - 01.06.2009
• Luokka-asiaa - 07.04.2009
• Venäjä, Venäjä, Venäjä - 19.02.2009
• Kultakalat, maatuskat ja muita sotajournalismin ihmeitä - 07.01.2009