Isossa auditoriossa yleisön saapuessa soiva musiikki luo tunnelmaa kuin yhdysvaltalaisessa vaalitilaisuudessa. Ajatukset palaavat kuitenkin asian ytimeen nopeasti, kun lavalle saapuvat ensimmäiset puhujat. Alkamassa on ratkaisukeskeisen journalismin konferenssi Genevessä. Puhujat ja aiheet vaikuttavat lupaavalta, professori Johan Galtungista uusimpien start-up -firmojen perustajiin ja ratkaisukeskeisen journalismin kokeiluihin. Lavalla nähdään toimittajia, tutkijoita ja muita media-alan osaajia ympäri maailman, debatteja sekä esimerkkejä ratkaisukeskeisestä journalismista. Toista kertaa järjestettyyn ratkaisukeskeisen journalismin konferenssiin on saapunut yleisöksi niin suurempien lehtien tekijöitä kuin pienempien julkaisujen ja järjestöjen ihmisiä, yhteensä useammasta kymmenestä eri maasta. Monet heistä tuovat erilaisia näkökulmia sekä konkreettisia toteuttamisen tapoja ratkaisukeskeisenä tunnettuun journalismin tyyppiin, jossa ongelmien toteamisen sijaan katsotaan myös ratkaisuja. Ratkaisuja monet mediat ovat alkaneet jutuissaan kaivata etenkin huomattuaan, että osalle yleisöistä perinteisten uutisten maailma näyttäytyy synkkänä. Se voi saada vaihtamaan uutiset muuhun sisältöön, jota eri alustat ovat pullollaan, ja jonka kanssa uutisetkin kilpailevat ihmisten ajasta.

Jan Wifstrand haastatteli professori Johan Galtungia mm. tämän ajatuksista journalismista.

Ajoittain törmätessäni ajatukseen uutisten liiallisesta negatiivisuudesta huomaan, että olen kenties itse aina ollut sen verran uutisnälkäinen, etten juuri ole ajatellut uutisten olevan erityisen negatiivisia – maailmassa tapahtuu kaikenlaista, ja siitähän me raportoimme. Eivätkä laatujutut välttämättä negatiivisia olekaan; hyvin toimitettu uutisjuttu tarjoilee usein uusia avauksia pelkän ongelman toteamisen sijaan. Ymmärrän silti ajatuksen siitä, että uutiset voivat näyttäytyä liioitellun toivottomina, etenkin, jos paikallisradio raikaa lähinnä rikosuutisia ja lehti synkeitä otsikoita maailmalta. Ihmisillä on tarve lukea myös toivosta.

Monet konferenssissa läsnäolleet firmat, mediatalot ja muut toimijat sanovat haluavansa omalla työllään lisätä toivoa ja tasapuolista kuvaa maailmasta yleisöilleen. Mitä tämä sitten käytännössä voi tarkoittaa? Osa toteuttaa tavoitettaan valitsemalla juttuihinsa ratkaisuihin keskittyviä näkökulmia ja aiheita, kuten brittiläisen The Guardianin Upside -osio. Heidän juttunsa Kongon demokraattisen tasavallan taistosta kärpästen levittämää parasiittitautia vastaan saikin konferenssissa Tulevaisuuden journalismi -maininnan. Yhdysvalloissa puolestaan toimii kokonainen ratkaisukeskeisyydestä kiinnostuneiden journalistien verkosto, Solutions journalism network, jonka edustajia myös oli mukana jakamassa kokemuksiaan ja ajatuksia samoista journalismin painotuksista kiinnostuneiden kanssa. Yleisöä innosti selvästi myös muun muassa Zeit-lehden projekti, jossa Saksassa erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavia ihmisiä tuotiin yhteen keskustelemaan ”Germany Talks” -hankkeen alla.

Sveitsin yleisradioyhtiön entinen päätoimittaja Philippe Mottaz haastoi Ulrik Haagerupia ratkaisukeskeisen journalismin mahdollisuuksista.

Yhden kiinnostavimmista puheenvuoroista käytti chicagolaislähtöisen Hearking -firman perustajajäsen, toimitusjohtaja Jennifer Brandel. Hearken auttaa mediayhtiöitä luomaan journalismia yhdessä yleisöjensä kanssa. Brandelin public-powered journalismiksi kuvaileva toiminnan tapa on innostava: firma tarjoaa mediataloille ideoita ja konkreettisia polkuja yleisön näkemysten, ideoiden ja huolenaiheiden kuulemiseksi osana journalistista prosessia. Lisähuomiona sanottakoon vielä, että tämä ei tarkoita journalistisen päätäntävallan luovuttamista journalismin ohjeiden vastaisesti ulkopuolisiin käsiin. Yleisön osallistaminen palvelee demokratiaa, ja ajatus taustalla on, että yleisölle ja yhteisölle halutaan tarjota merkityksellisiä uutisia. Malli myös tietysti on Hearkenin kaltaisille yrityksille rako uutisbisneksessä, jossa kilpailu on kovaa.

Konferenssissa tapaamistani toimittajista jotkut kuvailivat myös, etteivät kokeneet enää saavansa työssään tehdä sellaista journalismia kuin haluaisivat. He kertovat hakevansa nyt uusia journalismin muotoja ollakseen aidosti merkityksellisiä omalle yleisölleen, tarkoittipa se sitten paikallisyhteisöjen asioista kertomista, ratkaisujen esittelyä tai muutoin laadukkaasti tehtyä, tutkivaa journalismia.

Tapahtumissa kuten Constructive Conferencessa innostavinta on kuitenkin lopulta paitsi uusi tieto ja jaettu oppi, myös innovatiivisuus ja tulevaisuuden usko: kaikista kompastuskivistä huolimatta journalismin saralla tehdään vahvaa ja monipuolista kehitystyötä, joka kurottaa moneen eri suuntaan yli perinteisten rajojen. Näistä uusista avauksista on hyvä käydä kuulemassa, ja monet vaikuttavat myös meillä Suomessa.

Toinen ratkaisukeisen journalismin konferenssi järjestettiin Sveitsissä, Genevessä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Perugian kansainvälinen journalismifestivaali – kannattava keikka! - 30.04.2019
• Blandinaaviskaa, jouluaamiainen ja tanskalaisten hen - 17.12.2018
• Ratkaisuja etsimässä - 06.11.2018