Vapun tienoolle osui Britannian superviikonloppu. Mediassa hehkutettiin vuosikausien vapaaputkea.

Pian pääsiäispyhien jälkeen vietettiin kuninkaallisia häitä ja nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä. Sitä seurasi vappuviikonloppu, jonka päätti maanantainen bank holiday. Se napsahti siitä hyvästä, että vappupäivä osui sunnuntaille. Siksipä palkkioksi tuli yksi lisävapaa. 

Suomessakin uutisoitiin, että ’koko Britannia’ juhli Williamin ja Katen häitä. Oikeampi ilmaisu olisi ollut ’osa Britanniasta’. Oxfordissa ei häähumuun sorruttu. Royal Wedding Champagne, joka oli nimetty prinssi Williamin mukaan, oli lähikaupassa jo ennen häitä 50 prosentin alennuksessa. Britannian lippuja näkyi vain muutamassa keskustan liikkeessä. Hääkrääsää oli myynnissä turistikaupoissa. 

Järjestimme instituutilla brunssin muutaman kurssilaisen ja tutkijan kanssa ja seurasimme televisiosta kun pari vihittiin. Häiden kohokohdat keräsivät yli 24 miljoonaa katsojaa ruutujen äärelle; 38 miljoonaa brittiä keksi siis parempaa tekemistä. Kurssinvetäjämme James vastustaa monarkiaa niin ankarasti, että lähti vapaapäiviksi ulkomaille. Hän ei omien sanojensa mukaan halunnut olla maassa moisen tapahtuman aikaan. 

Häitä seurannut vappuaatto oli täällä tavallinen lauantai, joskin jotkut colleget järjestivät lukukauden alkuun liittyviä juhlia ja jatkoivat bileitä vapunpäivänäkin. Monien oxfordilaisten vappu alkoi kuitenkin vasta vapunpäivän aamutunteina. 

Nukuin ohi perinteisestä aamukuuden kuorolaulusta, mutta ehdin sentään läheisen St John’s Collegen vapun avaukseen. Se käynnistyi kello 7.30 kiitosrukouksella, jossa ylistettiin kevättä. Tämän jälkeen lausuttiin Isä meidän -rukous. Collegen kuoro lauloi rakennuksen tornin uumenista hartaita säveliä, jotka kaikuivat sisäpihalla tunnelmallisesti. Yleisö kuunteli hiljaisena ja taputti hillitysti. Helsingin Kaivopuistossa oli samaan aikaan toisenlaista. 

Morris-kansantanssiryhmät esiintyivät aamusta alkaen eri puolilla kaupunkia. Tanssi, laulu ja soitto keräsivät ympärilleen kannustavan yleisön. Pubit olivat poikkeuksellisesti avoinna jo aamuyöllä, ja ensimmäisten kapakoiden aamiaistarjoilu alkoi kolmelta. Väsähtäneitä juhlijoitakin näkyi, mutta yleisilme oli hyväntuulinen, eikä örveltäjiä osunut kohdalleni. Iltapäivä kului lähipubin terassilla, missä laulettiin yhteislauluja ja kuunneltiin musiikkia. Britannia näytti parhaat puolensa: Tunnelma oli verraton, ihmiset iloisia ja sää ihanteellinen. Nautituista oluista huolimatta ihmiset vaikuttivat aika selviltä eivätkä käyttäneet katuja tai puistoja vessanaan, vaan juhlijat onnistuivat löytämään helpotuksen vesiklosetista. Helsingissä sekin on toisin.

Yliopiston viimeinen lukukausi käynnistyi heti vapun jälkeen. Vaikka oli bank holiday ja monet työpaikat olivat kiinni, niin yliopistossa ei moisesta piitattu, ja luennot pidettiin normaalisti. Kuten paikallinen, hieman happamasti akateemiseen eliittiin suhtautuva, tuttavani totesi: ”Yliopisto on kansallisen vapaapäivän yläpuolella.”

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Larry-kissa hoitaa hommat - 23.06.2011
• Allah, vapaus ja oikeudenmukaisuus - 19.05.2011
• Vaalitulosta selitellessä - 26.04.2011
• Akateeminen karkkikauppa tarjoaa just for you, my friend - 04.03.2011
• Vallankumouksellista ruuhkaa kävelykadulla - 25.02.2011
• Odottavan aika ei ole pitkä - 17.02.2011
• Puistossa voi selvitä hengissä – jos noudattaa ohjeita - 19.01.2011
• Kaipaan, en kaipaa, kaipaan - 13.01.2011
• Testaa, millainen toimittaja olet! - 30.11.2010
• Huononkin maun raja voi ylittyä - 08.11.2010
• Naulaa sivistyksen arkkuun? - 15.10.2010
• Ja kassalta mukaan vielä hedelmät - 28.09.2010
• Varo vaarallista murhaajaa Oxfordissa - 20.09.2010