“Itsemurhien ehkäisypuhelin +1-800-273-8255.” Luen dokumenttikurssin kuvausta ja hätkähdän. Kurssivaatimusten ja viikkoaikataulujen perään on listattu tukipalveluita, joihin opiskelija voi kriisitilanteessa turvautua. Tarjolla on auttavan puhelimen lisäksi muun muassa ryhmäterapiaa, lyhytaikaista psykoterapiaa ja stress fitness -workshop. Pian ymmärrän, että sama litania toistuu jokaisessa opetussuunnitelmassa. Kyse ei siis ole siitä, että dokumentin teko olisi psyykelle erityisen raskasta, vaan …

Tyypillinen USC Annenbergin Specialized Journalism -maisteriohjelman thesis on journalistinen tuotos: kirjoitettu aikakauslehtijuttu, dokumenttifilmi, laaja radiojuttu/podcast tai verkkosivustona julkaistu multimediajuttupaketti. Minä halusin tehdä poikkeuksen, keskittyä designiin tehdä jotain muuta kuin uutisen tai feature-jutun. Onneksi se on Annenbergissa mahdollista. Kehittelin lopputyössäni uusia konsepteja ja designia uutissovelluksiin. Halusin soveltaa oppimaani tuotekehitysteoriaa käytäntöön ja tehdä projektin, joka nivoisi yhteen …

On viimeinen viikkoni USC:llä. Kurssit ovat paketissa ja thesis viimeistelyä vaille valmis. Ensimmäistä kertaa koko vuonna askel tuntuu kevyeltä ja saan nauttia ihanasta kiireettömyyden tunteesta. Käveleskelen ympäri USC:tä mieli keveänä ja vähän haikeana. Kaunista kampusta valmistellaan perjantain valmistumisjuhlaan, ihmiset halailevat ja heittelevät hyvästejä ja puistikoissa ja holvikäytävissä ikuistetaan valmistujaispotretteja. En olisi uskonut, kuinka nopeasti tämä …

Aloitin lopputyöni työstämisen viime syksynä. Täällä lopputyö on journalistinen, ja muodon saa valita itse. Osa ohjelmamme opiskelijoista tekee dokumentin, osa podcastin, osa kirjoittaa lehtijutun, osa koodaa tai rakentaa mobiilisovelluksen. Itse tiesin alusta asti, että haluan tehdä poikkeuksellisen pitkän jutun – sellaisen, jota en Suomessa työpaikassani Trendissä koskaan pääse kirjoittamaan, sillä merkkimäärärajat alkavat paukkua. Se, että …

Syyslukukauden lopulla istuin kotona keittiönpöydän äärellä, ympärilläni läheiseksi tullut porukka opiskelukavereitani. Unkarilainen ystäväni oli tehnyt meille aterian kotimaastaan, paprikás csirkea, ja syötyämme hän sanoi hiljaa: ”Tämä oli minulle ensimmäinen tällainen ilta koko vuonna.” Tällaisella hän tarkoitti rentoa yhdessä notkumista, hyvän ruoan syömistä ja naurua, ilman murehtimista. Aloin melkein itkeä. Yhdeksän kuukauden maisteriohjelman aikana hommia on …