New Yorkin metro on mahtava systeemi. Yli 450 asemallaan se panee suurkaupungin hahmotettavaan järjestykseen. Samalla se luo kaupungin kuhinalle sykkeen ja sielun: monikulttuurista väenpaljoutta, joka liikkuu tehokkaasti rähjäiseltä tunneliasemalta toiselle, kirskuvien raiteiden metelissä, vuorokauden jokaisena tuntina.

Reuters-instituutin perjantai-illan seminaarit Nuffield Collegen arvokkaassa seminaarihuoneessa ovat tiukasti off the record, mutta kerron kuitenkin vähäsen. Eräänä perjantaina puhujana oli BBC:n legendaarisen tutkivan ohjelman Panoraman Jane Corbin puhumassa Lähi-Idästä. Corbin oli viimeisen päälle tyylikäs ja ladylike, melkein liian rypytön ja hohtavahampainen ollakseen pitkällä keski-iän huonommalla puolen. Tai sitten hänellä on Joan Collinsin ”geenit”.

Wired Magazinen Mathew Honanin I Am Here: One Man’s Experiment With the Location-Aware Lifestyle on voittanut Stanfordin yliopistossa InJo Pick 2009 -tittelin. Se annetaan vuoden parhaalle innovaatiojournalistille ja hänen jutulleen.

Oxfordiin muutettuamme syksyllä 2008 huomasin, että naapurustossa ja brittituttavapiirissäni tuntui jokaisella olevan käsitys siitä, mikä koulu on hyvä ja minkä maine taas kyseenalainen. Puhutaan siis peruskoulun ala-asteesta ja yläasteesta.

Miksei vahtikoira haukkunut? Eli miksi toimittajat eivät nostaneet meteliä, kun pankit alkoivat käyttäytyä yhä päättömämmin ja lainata rahaa tavalla, joka johti rahoitusjärjestelmän kriisiin ja tähän lamaan.  Tällaista täällä tivattiin viimeisen lukukauden aluksi Thomson Reutersissa työskentelevältä arvostetulta talousjournalistilta Stella Dawsonilta. Kysymys tuntui aluksi kohtuuttomalta. Miten toimittajat olisivat osanneet puuttua sellaiseen, mitä eivät osanneet ennakoida akateemiset taloustietelijät …