Vuosi 2012 oli Yhdysvalloissa MOOCien vuosi. Yhtäkkiä joka paikassa puhuttiin neljän kirjaimen yhdistelmästä, josta en ollut koskaan aiemmin edes kuullut. MOOCeilla – kirjaimet tulevat sanoista massive open online course – tarkoitetaan internetissä olevia yliopistotasoisia luentokursseja, joita tuhannet opiskelijat seuraavat eri puolilta maailmaa. Opetuksessa käytetään videoita, tekstejä ja harjoituksia. Usein opetuksen osana on myös interaktiivinen foorumi, …

Automaa Yhdysvalloissa autokaupunkien autokaupunki on Los Angeles. Kulkeminen paikasta toiseen perustuu katutason yläpuolelle nostettujen moottoriteiden valtaisalle verkostolle, joka halkoo megataajamaa San Diegosta San Fernandon laaksoon ja Santa Monicasta Palm Springsiin.

Kevätloma luikahti ohi huomaamatta. Spring break on tällä puolella maailmaa kuulu niistä kosteista Meksikon juhlistaan, joihin alle 21-vuotiaat college-opiskelijat matkustavat juomaan halpaa tequilaa. Meillä graduate schoolissa margaritat kuitenkin jäivät kaukaisiksi haaveiksi vain: erikoisjournalismin opiskelijoiden lopputyön virallinen jättöpäivä oli nimittäin loman jälkeinen maanantai.

Sheldonian-teatterin pyöreä sali täyttyy öljykangastakkisista briteistä. Me kaikki olemme maksaneet 11, 15 tai 25 puntaa päästäksemme kuuntelemaan David Walshia, 57-vuotiasta irlantilaista urheilutoimittajaa. Ja nyt me istumme kylki kyljessä Sheldonianin seiniä kiertävillä puisilla, selkänojattomilla penkeillä.

Paikallinen kuntokeskus on pitänyt minut kunnossa viisi kuukautta mahtavan alhaisella 22 punnan opiskelijahintaisella kuukausimaksulla. Läpi talven olen käynyt pari kolme kertaa viikossa liikkumassa. Samalla olen pihistänyt omassa kaasu- ja vesimaksussa nauttimalla joka treenin päätteeksi pitkän ja kuuman suihkun, ”ilmaiseksi”.