”Kuinka hyvin sä nyt osaat sitä kiinaa?” Moni on kysynyt sitä minulta viime aikoina. Pari vierailijaa hieman hämmästynytkin, kun turvaudun arjen tilanteissa edelleen englantiin ja elekieleen. On vaikea selittää, että kahdeksan kuukauden opiskelusta huolimatta tuuletan yhä mielessäni joka kerta, kun ostan aamukahvini tai edes puolet junalipusta tankerokiinallani. Hämmästyn aina kun huomaan, että tiedän jokaisen sanan …

Kun hurjan intensiivinen vuosi journalismikoulussa lähestyy loppuaan, tulevaisuus kummittelee mielessä. Takataskussa ovat uusi tutkinto ja päivitetty ansioluettelo, mutta vakituiset työpaikat tuntuvat olevan kiven alla. Koulun ilmoitustaulut ovat täynnä ilmoituksia harjoittelupaikoista ja määräaikaisista töistä. Keskustelutilaisuuksissa vierailevilta puhujilta tentataan neuvoja työnhakuun ja urasuunnitteluun. Ja neuvoja riittää. Neuvoista mieleenpainuvin on kuitenkin yksinkertainen: katso ympärillesi. Työpaikan tai uusien taitojen …

Sähköposti kilahti. Menin tarkistamaan viestini. Sen oli lähettänyt suositun berliiniläisen kaupunkilehti Zittyn päätoimittaja. Hän kirjoitti: ”Olen pahoillani, mutta joudun perumaan sovitun haastattelumme. Kuten ehkä tiedätte, Zitty on myyty ja minä joudun jättämään tehtäväni.”

Olin ensimmäistä kertaa Berkeleyssä ruokakaupassa ja tavasin hyllyjen välissä tortillalettupaketin tuoteselostetta, kun ystävällinen eläkeläismies kiirehti viereeni kommentoimaan: “Et halua syöttää tuota lapsillesi! Se on tehty geenimanipuloidusta maissista.” Kiittelin neuvosta ja sujautin paketin vaivihkaa kärryyn, sillä letut olivat puhdasta vehnää. Tai puhdasta ja puhdasta, vähänpä tiesin siinä vaiheessa.

Ystäväni oli perheensä kanssa käymässä pääsiäisenä. Esittelin kaupunkia niin perusteellisesti kuin osasin. Kävimme Christ Church Collegessa ja Green Templeton Collegessa, monia muita opetuksen pyhättöjä ihailimme kauniillle sisäpihoille kurkaten. Ystäväni kommentti oli: ”Täällä on siis oikeasti tällaista”. Tämä tarkoitti, että samanlaista kuin Ylikomisario Morsessa, joten Yle jälleen ansiokkaasti esittää. Täsmälleen samoin ajattelin syksyllä, kun knallipäinen yliopiston …