Istun aamutuimaan kahvilassa, edessäni on tyhjäksi juotu teekuppi, jugurtti ja läppäri. Taustalla soi mikä-tahansa-musiikki, laiskaa laulantaa johon en suuremmin kiinnitä huomiota. High Streetiä pitkin ajoi paloauto, huomasin sen kuvasta joka heijastui vastapäiseen ikkunaan. Viereisillä sohvilla on nostettu jalat penkille ja uppouduttu lukemaan. Kahvi tuntuu olevan sivuseikka tässäkin kahvilassa.  

Sanomalehden toimittajana ei varsinaisesti pääse rikastumaan, saati apurahatutkijana. Niinpä olen viimein keksinyt lottoamista varmemman keinon pyrkiä yhteiskunnassa seuraavalle askelmalle, esimerkiksi omistusasujaksi. Loistavan bisnesideani toteuttaminen on ikävä kyllä ihan liian vaivalloista, joten voin kai saman tien jakaa sen täällä. Ajatukseni nimittäin on alkaa tuoda talvirenkaita Suomesta tänne Britanniaan. Juuri nyt niitä voisi myydä vaikka missä tienposkessa, …

’Jos kaikki Sainsburyn asiakkaat kierrättäisivät muropakkauksensa, 750 tonnia pahvia käytettäisiin uudelleen joka vuosi. Se vastaa sataayhtä kaksikerroksista bussia.’ Aamiaismuropakkaukseni ottaa osaa ilmastonmuutostalkoisiin kuten melkein kaikki myytävä ja ostettava tavara Britanniassa. Mutta mitäs ihmettä muropakkaukseni oikein sanoo? Että vuotuinen pahvinkierrätys vastaa sataayhtä bussia. Siis millä tavalla vastaa? En tajua. 

Oxfordissa lukukausi päättyy tällä viikolla, mutta edessä ovat monelle ehkä jännittävimmät ajat. Joululomalla yliopisto haastattelee tänne opiskelemaan pyrkiviä, yleensä noin 17-vuotiaita nuoria.  Hakijat ovat usein abeja, jotka on karsittu haastatteluihin koulumenestyksen, hakemuksen ja sen liitteenä olleen esseen  sekä suosituskirjeiden perusteella. Sisäänpääsy on heille ehdollinen, ensi kevään ylioppilaskirjoituksissa on vielä menestyttävä. 

Istun Bodleianin kirjastossa lempipaikallani. Ikkunasta näkyy Radcliffe Cameran pyöreä kupoli. Marraskuussa harvoin näyttäytynyt aurinko sattuu sopivasti tänään paistamaan, joten saan mahdollisuuden kuvailla, miten iltapäivän valo siivilöityy lasimaalausten läpi. Hienoinen pöly leijailee valokiilassa. Sitä irtoaa sekä tutkijoista että kirjoista. Nuoret opiskelijat eivät ole vielä ehtineet kerätä yhtä paljon pölyä kuin minä, joka luen täällä kirjoja auringonlaskun …