’Jos kaikki Sainsburyn asiakkaat kierrättäisivät muropakkauksensa, 750 tonnia pahvia käytettäisiin uudelleen joka vuosi. Se vastaa sataayhtä kaksikerroksista bussia.’ Aamiaismuropakkaukseni ottaa osaa ilmastonmuutostalkoisiin kuten melkein kaikki myytävä ja ostettava tavara Britanniassa. Mutta mitäs ihmettä muropakkaukseni oikein sanoo? Että vuotuinen pahvinkierrätys vastaa sataayhtä bussia. Siis millä tavalla vastaa? En tajua. 

Oxfordissa lukukausi päättyy tällä viikolla, mutta edessä ovat monelle ehkä jännittävimmät ajat. Joululomalla yliopisto haastattelee tänne opiskelemaan pyrkiviä, yleensä noin 17-vuotiaita nuoria.  Hakijat ovat usein abeja, jotka on karsittu haastatteluihin koulumenestyksen, hakemuksen ja sen liitteenä olleen esseen  sekä suosituskirjeiden perusteella. Sisäänpääsy on heille ehdollinen, ensi kevään ylioppilaskirjoituksissa on vielä menestyttävä. 

Istun Bodleianin kirjastossa lempipaikallani. Ikkunasta näkyy Radcliffe Cameran pyöreä kupoli. Marraskuussa harvoin näyttäytynyt aurinko sattuu sopivasti tänään paistamaan, joten saan mahdollisuuden kuvailla, miten iltapäivän valo siivilöityy lasimaalausten läpi. Hienoinen pöly leijailee valokiilassa. Sitä irtoaa sekä tutkijoista että kirjoista. Nuoret opiskelijat eivät ole vielä ehtineet kerätä yhtä paljon pölyä kuin minä, joka luen täällä kirjoja auringonlaskun …

On kaksi asiaa mistä ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa, jos haluaa tulla huomatuksi. Nimittäin sää ja ruoka. Valitsen tällä kertaa ruuan.  Kuvittelin tietäväni etukäteen että brittiruoka on syömäkelvotonta. Olin vuosia sitten interraililla nähnyt brittiperheen lounastavan kuivalla patongilla ja sipseillä ja elin uskossa, että sillä linjalla jatketaan.

Brittejä pidetään syystä hyvinä puhujina ja väittelijöinä. Pitää olla nokkela, nopea ja hauska, ja kuulijat palkitsevat erityisesti terävät ilkeilyt. Parlamentissa paheksuttaisiin, jos kansanedustaja puhuisi paperista. Yleisönosastokirjoituksetkin ovat usein kuin pieniä taideteoksia vinoilussa. Omakehukin sallitaan, jos se on hauskaa. Ironia on arvossaan ja muiden oletetaan osaavan tulkita sitä.