Ikkunan takana aukeaa jumalainen maisema. Tai aukeaisi, jos taivas olisi kirkas. Kirjoitan tätä Yuanyangin riisinviljelyalueella Kiinan lounaisosissa Yunnanissa. Ikkunan takaa laskeutuvat tuhat vuotta vanhat pengermäviljelmät. Ne ovat tähän aikaan vuodesta täynnä vettä, ja siksi kauneimmillaan juuri tammi-helmikuussa.

Puistelen usein Shanghain katuja fillaroidessani epäuskoisena päätäni. Miten se nyt noin ajoi, mitä äsken tapahtui, kuinka monta huonekalua, lasta, lemmikkiä tai huonekasvia voi fillarin tai skootterin kyytiin pakata? Alkuaikoina tuijottelin skootterikuskien väärinpäin puetuttuja takkeja. Nahkatakkeja ja villakangastakkeja, joiden vetoketjut on jätetty selkäpuolella auki. En ole logiikasta satavarma, mutta eipä ainakaan nappisauma tai vetoketju vuoda tuulta …

Kyllä, niin se aikanaan meni. Kiinalla oli melkoinen laivasto 1400-luvun alussa, ja merenkävijä nimeltä Zheng He seilasi pitkälle länteen seitsemällä löytöretkellään. Ennen Kolumbusta siis. ”Laivanrakennus oli maailman kehittyneintä”, sanoo Kiinan ulkomaankauppaa avaavan kurssin professori. Ei ollut pitkään. Seuraavat hallitsijat laittoivat meriretket pannaan ja rajoittivat ulkomaankauppaa. Kiina alkoi kääntyä sisäänpäin. Mielessä käy väkisin, että mitä jos …

Kiinaa on jäljellä yksitoista päivää. Tiedän, koska olen laskenut lähtöä jo viikkoja. En tarkoituksella tosin mutta alitajuisesti, pystymättä lopettamaan vaikka haluaisin. Olen listannut asioita päässäni, mitä pitää vielä täällä, mitä sitten siellä. Kirjat otan mukaan, kumisaappaat jää, lämpöpatterin myyn sille, joka tulee tänne minun jälkeeni.

Olin viime kuussa kaksi viikkoa Kiinassa. Siellä oikeassa, poispäin Shanghaista. Siellä, missä ei koskaan olla vaan mutta syljeskellään. Kiinassa joka nousee, kirjaimellisesti. Kuljimme riisipeltojen laidassa, maantietä katkovien kylien humisevassa hiljaisuudessa, missä ainoa ääni kuuluu rakennustyöntekijöiden betonimyllyistä ja tiiliä kantavien naisten raskaasta hengityksestä. Kylissä, jotka kasvavat ja autioituvat yhtä aikaa. Missään ei ole maisemaa, joka ei …