Sain vihdoin eräänä iltana kokea, miltä tuntuu elää Kiinan muurin varjossa. Ei sen kivisen, joka rakennettiin pitämään barbaarit ulkona ja kiinalaiset sisällä vaan sen, joka suojelee täällä asuvia liialta tiedolta ja epätoivottavilta suhteilta ulkomaailmaan. Kiinan suuri palomuuri, sensuurin kivijalka, ei näy kuuhun mutta sen merkitys nykypäivänä on vähintään yhtä merkittävä kuin edeltäjänsäkin. Monet toki tietävät, …

Oppiakseen ymmärtämään miten Kiina on, on hyvä matkustaa Kiinaan. Kokemuksesta tiedän, että se auttaa. Mutta ymmärtääkseen Kiinan erityisyyden kannattaa, kokemukseni mukaan, matkustaa sieltä pois. Ei kuitenkaan kauas, vaan nimenomaan lähelle, yhden rajan yli tai kapean meren taakse. Jonnekin, joka on ihan lähellä, mutta täysin toisin.

Tämä maa syö aikaa. Olen vakuuttunut siitä. Yleensä se raastaa sitä huomaamatta päivieni pinnasta, joskus kuopaisee kauhalla selkäni takaa tunnin tai pari, silloin tällöin repii ja riepoo kokonaisia viikkoja vaikka kuinka taistelen vastaan. Se viettelee ja varastaa, kätkee hetket samaan paikaan kynäni, kamerani ja kirjojeni kanssa. Sinne missä on aikani ajatella mitä täällä oikeastaan tapahtuu. …

Kolme ja puoli kuukautta sitten suljin toimitusjärjestelmän, uutiskuvavaihdon ja työsahköpostini viimeistä kertaa ainakin vuodeksi. Kymmenen uutisten lopputunnus ilmoitti, että olisin nyt virallisesti opiskelija. Toimittaja piti jättää Suomeen, sekä Kiinan että säätiön käskystä. Kirjautuessani ulos tietokoneeltani ja sanoessani pimeässä elokuun yössä ”hei” vahtimestarille, tuntui kuin olisin katkaissut napanuorani. Olisin nyt omillani, ilman systeemiä, joka syöttäisi minulle …

”Isoisoäitini oli viimeisen dynastian prinsessa”, kiinalainen ystäväni kertoi minulle eräänä päivänä ohimennen. Kuuntelin tarinaa hämmentyneenä, epäluuloisenakin. ”Mutta hän ei siis ollut keisarinnan lapsi, vaan jonkun vähäisemmän hovin jäsenen”, ystäväni selitti. Jalkavaimon tytär, ehkä.